Uusi valokuvanäyttely johdattaa valokuvauksen historiaan

Vanhaa valokuvaustekniikkaa ja räiskyviä persoonallisuuksia

Turun museokeskuksen Logomon näyttelyissä huhtikuun lopulla avattu Turku valokuvissa -näyttely on saavuttanut yleisön suosion. Vanhat valokuvat on järjestetty teemoittain käsitellen ihmisiä kaupunkikuvassa, kaupunkiympäristön muutosta ja modernisoitumista sekä aikanaan hyvin suosittua potrettikuvausta.

Näiden teemojen lisäksi näyttelyä voi tietysti katsella muistakin näkökulmista, kuten vaikkapa valokuvaustekniikan kehittymisen tai kuvaajan itsensä kannalta.

Näyttelyn vanhin kuva on C. E. Curtzin vuonna 1865 taltioima näkymä Venäjän Kirkkokadulta eli nykyiseltä Yliopistonkadulta. Se on otettu vanhalla märkälevytekniikalla, joka varsinkin ulkokuvauksessa oli hankala menetelmä: kuvaaja joutui raahaamaan mukanaan kokonaista laboratoriota, sillä hänen piti kuvauspaikalla valaa lasilevylle valoherkkä emulsiokerros, suorittaa valotus ja vielä kehittää negatiivi. Tähän kaikkeen oli aikaa korkeintaan 15 minuuttia, muuten kuva meni pilalle.

1880-luvulla Suomeenkin levisi uusi kuivalevytekniikka, joka antoi kuvaajalle enemmän pelivaraa. Lasinegatiivin pintaan oli emulsio valettu jo tehtaalla, ja valotuksen jälkeenkin oli enemmän aikaa negatiivin kehittämiseen. Myös materiaalin herkkyyttä oli saatu parannettua, mikä mahdollisti lyhyempien valotusaikojen käytön. Liikkuvistakin kohteista pystyttiin nyt saamaan kohtalaisen teräviä kuvia, minkä seurauksena syntyi kokonaan uusi valokuvauksen laji: tilannekuvaus.

Näyttelyssä voikin huomata, että mitä uudempiin kuviin siirrytään, sitä useammin kyse on juuri tilannekuvista. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Mauno Mannelinin 1930-luvulla ottamat teollisuustyötä ja sen tekijöitä esittelevät otokset.

Kuten taiteilijat yleensä, myös valokuvaajat ovat monesti hieman erikoisia persoonallisuuksia. Tämän näyttelyn kuvaajista Carl Johan Schoultz edustaa lähinnä vanhan ajan seikkailijatyyppiä. Hän muutti Suomesta aivan Venäjän itäisimmille seuduille kaukaiseen Amurinmaahan, jossa toimi mm. kullankaivajana ja tiikerinmetsästäjänä. Siellä hän tuli vihkiytyneeksi myös valokuvauksen saloihin, minkä jälkeen hän siirtyi vuonna 1890 Turkuun ja saavutti täällä nopeasti ”parhaan kaupunkikuvaajan” maineen.

Innokkuuden puutteesta ei voida syyttää myöskään Sauvosta joskus 15–16-vuotiaana Nummenmäelle muuttanutta H. Attilaa, joka opiskeli valokuvaajaksi kirjekurssin avulla ja ryhtyi elättämään itsensä valokuvaamisella. Iso osa Turku valokuvissa -näyttelyn 1920- ja 30-lukujen kuvista onkin juuri Attilan otoksia. Kannattaa tulla katsomaan! Näyttely on avoinna 29.7. saakka ja samalla kertaa voi vierailla myös Kulttuuripääkaupunkivuoden suositussa Tuli on irt! -näyttelyssä.

Teksti: Timo Raunio

Kuva: H. Attila 1932. Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.