Tuli on irti! sai uuden näyttelykohteen

Tikuista asiaa

Märit Welin Turun museokeskukselta on lainannut osan yksityisestä tulitikkuaskikokoelmastaan Tuli on irti! – näyttelyyn, joka jatkuu Logomossa heinäkuun lopulle. Kysyimme Märitiltä hänen keräilyharrastuksestaan ja mittavasta kokoelmastaan.

Kokoelmassasi on tällä hetkellä 6143 tulitikkurasiaa. Mistä kaikki alkoi?
- Ensimmäisen tikkuaskini hankin ollessani yläasteen luokkaretkellä Tanskassa. Halusin ostaa jotain pientä matkamuistoksi ja rahat riittivät tikkuaskiin.

Mistä keräily sai alkunsa?
-  Aluksi se oli melko pienimuotoista ja otin kokoelmiini vain itseäni miellyttäviä askeja mutta hyvin nopeasti keräily karkasi käsistä. Tikkuaskeistani murto-osan olen kerännyt itse ja vain todella harvoista olen maksanut paljon. En tietoisesti pyri laajentamaan kokoelmaani, koska se olisi loputonta. Kokoelma saa kasvaa omaa tahtiaan. Kokoelmaani ovat kartuttaneet ystävät, tutut ja tuntemattomatkin ihmiset, jotka ovat kuulleet tulitikkuaskien keräilystäni. On uskomatonta kuinka ystävällisiä ihmiset ovat ja usein olen saanut harvinaisiakin tikkuaskeja lahjoituksena.

Ovatko kaikki kokoelmasi askit erilaisia?
- Kokoelmassani ei ole kahta täysin samanlaista tikkuaskia, mutta asiaa tuntemattoman silmiin jotkut saattavat näyttää samankaltaisilta. Rasiat kuitenkin poikkeavat toisistaan; niissä on selviä värieroja, eri valmistuspaikka, valmistusvuosi tai erilainen raapaisupinta. Pidän kirjaa kaikista kokoelmani tulitikkuaskeista ja dokumentoin aina lahjoittajan, alkuperämaan ja rasian ulkonäön.

Tikkuaskit ovat kulttuurihistoriallisesti informatiivisia. Miten tämä näkyy?
- Ne kertovat paljon esimerkiksi ajasta, jolloin ne ovat valmistettu. Aikakauden ihanteet, kuten kansallisromantiikka tulevat hyvin esille askien etiketeissä. Niissä on nähtävillä maakohtaisia eroja, fontit ovat poikenneet toisistaan ja käytetyt värisävyt, sommittelu sekä valmistusmateriaali vaihtelevat riippuen ajasta ja paikasta. Tulitikkuaskien valmistusmateriaaleina olivat aluksi puu ja vaneri mutta tultaessa 1970-luvulle rasian sisäosa oli pahvista ja etikettiosa vanerista. Tikkuaskit muuttuivat kokonaan pahvisiksi 1980-luvulla.

Onko sinulla suosikkia tikkuaskiesi joukossa?
- Kokoelmani kaunein tulitikkuaskin etiketti on mielestäni mäntsäläläisen Saaren kartanon tulitikkutehtaan jugendhenkinen Iris-etiketti.

Ovatko tulitikkuaskeissasi tulitikut tallella?
- Minulle tulitikkurasiat ovat ennen kaikkea käyttöesineitä. Mahdollisuuksien mukaan jätän joka askiin yhden tulitikun, koska tulitikutkin poikkeavat usein toisistaan esimerkiksi raapaisupään värin perusteella.

Keräätkö muuta kuin tulitikkuaskeja?
- Kyllä, olen keräilijäluonne. Tikkuaskit ovat kuitenkin rakkain keräilykohteeni ja minulta löytyy tulitikkuaski jopa tatuoituna käsivarrestani.

Teksti ja kuva: Susanna Lahtinen