Savi toi kaupunkiin Iglun, Temppelin ja Kimonon kaikkien iloksi

Savi-faktat:

Iglu:
Pekka Paikkarin Iglu on toteutettu yhteistyössä Tammisaaren posliinitehtaan, IDO:n kanssa. Savilaatta, jonka kokonaispinta-ala on noin 80 m2, on valettu kokonaisina seinäkappaleina tehtaan massavaraston betonilattialle. Valamisen jälkeen kokonainen laatta kuivuu hitaasti ja halkeilee savelle ominaisella tavalla. Kuivumisen jälkeen kappaleet lasitetaan ja poltetaan 1230 asteessa. Laattasaumaa ei ole, vaan halkeamat muodostavat itsessään tavan koota työ.

Temppeli:
Kim Simonsson on veistänyt hahmot ensin umpisavesta ja tehnyt niistä kipsimuotit. Kipsiin prässätyt reliefit on lasitetettu ja leikattu laserviivan avulla oikeisiin mittoihin, jonka jälkeen ne on poltettu Arabian tunneliuuneissa 1260 asteessa. Lasituksen jälkeen reliefit on kiinnitetty Pukkilan klinkkereihin.

Osa Kim Simonssonin Temppeli-teosta

Puutori, Aurajokiranta ja Kupittaan puisto ovat saaneet kaunistuksen

Savi toi kaupunkiin Iglun, Temppelin ja Kimonon kaikkien iloksi

Savi on tuonut Turun kaupunkiin julkiset taideteokset: Pekka Paikkarin Iglun, Kim Simonssonin Temppelin ja Karin Widnäsin Kimonon. Kaikki kolme teosta liitetään Turun kaupungin laajaan taidekokoelmaan, jossa on jo ennestään yli 80 ulkoveistosta.

Keraamiset materiaalit ovat olleet osa rakennettua ympäristöä jo vuosituhansien ajan. Tänä vuonna Turkuun on syntynyt keraamisia taideteoksia kaunistamaan kaupungin epäkohtia. Paikkarin, Simonssonin ja Widnäsin teoksissa punaisena lankana on valkoiseksi lasitettu savi. Erilaiset pintatekstuurit ja aiheet ilmentävät taiteilijoiden omintakeista tyyliä.

Teosten lähtökohtana on luoda uusia kohtaamispaikkoja

Kaikkien kolmen teoksen lähtökohtana on ollut kaunistaa kaupunkia ja luoda uusia kohtaamispaikkoja. Paikkarin Iglu yhdistää Puutorin vilinän.

- Iglu on kielikuva asiasta, jonka kaikki tietävät, mutta harva on koskaan nähnyt. Puutorin teos on muodoltaan perinteisen iglun vastakohta; se on kulmikas ja materiaalina on valkoinen posliini. Saven luonnollinen halkeaminen on kuitenkin sukua jäiden lähdön aikaan tapahtuvalle jään murtumiselle. Toivon Iglun elävöittävän Puutoria ja sen merkitystä osana kaupungin viihtyvyyttä, kertoo Paikkari.

Aikaisemmin veistoksia tehnyt Kim Simonsson on ympäröinyt Kupittaan, Suomen vanhimman kaupunkipuiston reunalla sijaitsevan sähkönjakelukeskuksen seinäreliefeillä.

– Puiston suuressa leikkipuistossa käy paljon lapsia ja ihmiset ulkoilevat yhdessä, yksin tai koirien kanssa. Loin kuvamaailman, jossa toistuu eläin- ja lapsihahmot ja jonka tarkoituksena on tehdä puiston käytöstä mieluisan. Rakennuksen tienpuoleisella seinällä on suojelusenkelityttö suojelemassa tienkäyttäjiä, kertoo Simonsson.

– Ennen 1970-lukua tehtiin paljon keraamisia reliefejä, esimerkiksi Michael Schilkin teki niitä aikoinaan paljon. Sitten ne poistuivat muodista ulkorakennusten muututtua hyvin pelkistetyiksi ja niistä tuli myös liian kalliita. Onkin ollut todella kiinnostavaa palata vanhaan tekniikkaan pinnottaa rakennus reliefein ja luoda siihen tarina – ottaa seinä taiteilijan maalauskankaaksi, Simonsson pohtii.