Jaetussa valokeilassa ihminen kukoistaa

Yhteisöllisyys ja kehollisuus ohjaavat tanssija ja koreografi Tero Saarista

Siivilöityneessä valossa alkuvoimainen tanssiliike näyttäytyy katsojalle yhtä aikaa askeettisena ja eteerisen kauniina.  Raskaat huopakankaat ja valonkeveät materiaalit vuorottelevat tanssijoiden puvuissa. Jalkojen töminä vaihtuu Boston Cameratan a cappella -lauluun, joka muistuttaa englantilaisen kansanlaulun melodioita.

Tero Saarinen Companyn tanssiteos, Borrowed Light, on vastakohtien kyllästämä kokemus. Se on samanaikaisesti tumma ja valoisa, kahlitseva ja vapauttava – vieras ja silti niin tuttu.

Borrowed Light on syvällinen tutkielma omistautumisesta ja yhteisöllisyydestä. Se on poikkeuksellinen tanssiteos myös siksi, että siinä esitystä säestää elävä musiikki. Borrowed Light sai kantaesityksensä Normandiassa Ranskassa vuonna 2004. Sen jälkeen teos on kiertänyt muun muassa Australiassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa, Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa. Turussa yleisön ja kriitikoiden ylistämä teos nähdään ensi kertaa toukokuussa 2011 Logomon lavalla. 

”Voimakas, hätkähdyttävän omaperäinen kuvaus yhteisöllisestä omistautumisesta”, julisti The Boston Globe kesällä 2006.

”Tinkimätön ja syvällisesti koskettava teos”, jatkoi puolestaan uusiseelantilainen The Dominion Post vuonna 2008.

Tero Saarisen ura tanssijana ja koreografina voisi olla malliesimerkki median ja nyky-yhteiskunnan ihannoimasta yksilötarinasta. Taiteilija itse kuitenkin ohittaa median ja kriitikoidenkin suitsutukset seesteisellä hymähdyksellä.

”Nykyaikana yksilöä pönkitetään menestymään. Yhteiskunta vaatii ihmisiä olemaan entistä yksilöllisempiä, mutta se pitää tehdä samalla tavalla kuin kaikki muutkin”, Saarinen hämmästelee.

Pisimmälle yksilön onnistumisen ja ”tähteyden” ylistäminen on Saarisen mielestä mennyt mediassa, jossa yksilöllisiä menestystarinoita suorastaan hysterisoidaan.

”Yhteiskunta ajaa ihmisiä jatkuvaan kilpailuun toisiaan vastaan. Muihin ihmisiin ei saa enää turvautua, vaan yksilö saa kokea turvallisuutta vain omien onnistumiensa kautta. Tämä on saanut ihmiset entistä enemmän vieraantumaan toisistaan ja omasta fyysisestä olemuksestaan”, Saarinen huomauttaa.

Hyvä yhteisö tukee yksilöllisyyttä

Saarisen omaa työskentelyä ja tanssin vimmaa ei ohjaa oman egon korostaminen, vaan yhteisöllisyys ja avoin, läpinäkyvä kommunikointi muiden tanssijoiden kanssa.

Esimerkiksi Borrowed Light -teoksessaan Saarinen on tutkinut intensiivisesti yhteisön muotoutumista sekä niitä yhteisöllisyyden elementtejä, jotka pystyvät nostamaan yksilön oman kukoistuksensa harjalle.

”Yhteisöllisyyden tarkasteleminen herkisti minut ymmärtämään, että yksilöille pitää antaa tilaa yhteisössä. Onnistuneessa yhteisössä jokainen ihminen on oikealla paikallaan. Ihmisen ei ole koskaan palkitsevaa tehdä sellaista, missä hän ei ole hyvä”, hän sanoo.

Inspiraation Borrowed Light -teokseen Saarinen sai 1980-luvun lopussa nähtyään dokumentin Doris Humphreyn koreografiasta, johon Humphrey oli ottanut vaikutteita Yhdysvalloissa 1700- ja 1800-luvuilla toimineesta Shakers-lahkosta. Lahkolle oli ominaista fundamentaalisuuteen asti viety idealismi ja vahvat yhteisölliset arvot, jotka erityisesti herättivät Saarisen kiinnostuksen. Häntä viehättivät myös lahkon funktionalistinen estetiikka sekä musiikkiperinne.

Ihmisen pelko siitä, että hänen pitäisi luopua yksilöllisyydestään voidakseen kuulua yhteisöön, on turha. Saarisen mielestä asetelma on juuri päinvastoin.

”Yhteisö on lopulta se, joka saa ihmisen puhkeamaan kukkaansa. Yksilöiden väliseen kilpailutilanteeseen verrattuna yhteisö antaa yksilölle toisenlaista onnistumisen tunnetta, joka syntyy asioiden jakamisesta.”

Tanssijana ja koreografina oma tanssiyhteisö ja ryhmä ovat Saariselle tärkeitä. Tanssiteokset ovat kokonaistaideteoksia, joissa jokainen osa valosuunnittelusta puvustukseen täydentää omalta osaltaan teoksen sanomaa.

Tero Saarinen Companyn pitkäaikaisia jäseniä on muun muassa valosuunnittelija Mikki Kunttu, jonka Borrowed Light -teokseen luomaa valaistusta The Boston Globe luonnehti suorastaan nerokkaaksi. Kokoonpanossa on työskennellyt pitkään myös pukusuunnittelija Erika Turunen, joka tavoitti Borrowed Light -teoksen puvustuksessa idealistisen Shakers-lahkon minimalistisen estetiikan. Myös tanssijoina ja koreografin assistentteina toimivat Henrikki Heikkilä ja Sini Länsivuori kuuluvat Tero Saarisen pitkäaikaisiin työtovereihin.

Välittäjän ammatissa

Selkoa maailmasta, ihmisyyden olemuksesta ja itsestään Saarinen on aina lähtenyt ottamaan omasta kehostaan ja sisimmistä tunnelatauksistaan käsin. Nuorena kansallisoopperan balettikoulun oppilaana Saarinen joutui kamppailemaan huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteiden kanssa, kun muut oppilaat olivat vuosia taidoissa häntä edellä. Oikeutusta omalle tanssimiselleen Saarinen haki muun muassa Nepalista ja Japanista asti.

Nepalissa Saariselta kului päiviä siihen, kun hän kiersi munkkien kanssa buddhalaisluostarin pihaa ympäri. Samanlaisena toistuva liike ja kävelyn rytmi avasivat Saariselle sekunneiksi läpitunkevan onnellisuuden tunteen, kun hän tajusi olevansa elossa, elävänsä tässä ja nyt. Ratkaiseva merkitys Saarisen taiteilijaidentiteetille oli myös opettaja Kazuo Ohno.

”Hänen avullaan ymmärsin taiteilijuuden sekä sen, että tanssija on välittäjän ammatti”, Saarinen sanoo.

Tinkimättömät tutkimusretket omaan itseen avasivat hänelle lopullisesti tien tanssijaksi ja koreografiksi.

Yhteisöllisyys ja kehollisuus kiteytyvät Saarisen tavassa lähestyä työtään. Tanssijana hän tarkkailee maailmaa, itseään ja ihmisyyttä juuri kehollisen ymmärryksen kautta.  Koreografina Saarinen puolestaan käyttää yhteisöllisyyttä keinona ja ohjenuorana luoda, ylläpitää ja jalostaa edelleen kontaktia niihin ihmisiin, joiden kanssa hän työskentelee.

”Yhteisön vastuuhenkilöiden pitää pyrkiä läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Terveessä yhteisössä dialogi on avointa ja kypsempää, kuin autoritaarisissa ryhmissä, joissa ajattelu on tuloskeskeistä”, Saarinen sanoo.

Tanssissa virtaa elämän energia ja hehkuu ihmisen syvin olemus. Tanssin viime vuosina osakseen saama suosio kertoo Saarisen mielestä siitä, että ihmisillä on tarve löytää oma kehollisuutensa uudestaan.

Teksti: Riina Mäentausta