Tähtiä vain parrasvaloissa

Sopraano ja mezzosopraano asennoituvat uusiin haasteisiin nöyrin mielin. Laulajana eivät mitkään primadonnat pärjää vaan konserttiin valmistaudutaan hienostelematta – töihin mennään kuin duunari verstaalle.

”Kyllä, sorvi kutsuu! Aina aluksi hankin partituurin ja alan kolaamaan nuotteja avoimin mielin. Niinhän tämä suurimmalta osaltaan tapahtuu – harjoittelemalla. Yleisö näkee vain jäävuoren huipun ja pari korkeinta lumikidettä siitä”, Helena Juntunen kertoo ja nauraa päälle.

Monica Groop luottaa niin ikään uurastukseen, jokaista keikkaa edeltää huolellinen valmistautuminen.

”Se kestää kuukausia, kuten tällaisen modernin teoksen kohdalla, tai viikkoja, jos on kyseessä ennestään tuttu kappale. Varsinaista konserttia harjoitellaan useita päiviä, jolloin musiikki hallitsee elämää. Silloin en ole kovin sosiaalinen vaan vältän puhumista ääntä säästääkseni ja keskityn musiikkiin”, Groop kertoo.

Uutta ja klassista

Avausnumeroista Mahler edustaa asemansa vakiinnuttanutta ohjelmistoa, aitoa klassikkoa, Mikko Heiniöltä tilattu Kuukonsertto taas uusinta uutta.

Tosin senkin juuret ulottuvat syvälle. Teos perustuu lauluun Kung Erik, jonka turkulainen Hugo Ingelius sävelsi 1800-luvulla ruotsalaisen hovirunoilijan Carl Snoilskyn tekstiin. Kuukonsertossa lainataan myös Edith Södergranin runoja sekä 1500- ja 1600-luvuilla vaikuttaneen John Dowlandin luuttusävellystä.

Laulajalle musiikki on paitsi tekniikkaa, myös tunnetta – henkilökohtainen suhde materiaaliin helpottaa tulkintaa.

”Kuukonserttoon sisältyy kaunis laulu Liten Karin, jonka muistan kouluajoiltani. Muuten nykymusiikki asettaa paljon haasteita. Kaikki lähdetään luomaan alusta, teos syntyy siinä matkalla. Siinä vaiheessa kun suostuin tehtävään, en tiennyt mitä on tulossa enkä voinut vaatia, että jokainen sävel istuu ääneeni. Työtä on kuitenkin helpottanut paljon, kun saatoin keskustella Mikon kanssa yksityiskohdista sävellysvaiheessa”, Groop selvittää.

Juntusellekin työ on kokonaisvaltaista, onhan jokainen esitys tekijälle huipentuma, jossa kaikki punnitaan.
”Kun avaan partituurin ekan kerran, se on sakraalinen hetki. Joskus olen lupautunut johonkin harvinaisuuteen tai kantaesitykseen katsomatta nuottia, joten se voi olla myös kauhunsekainen kokemus.”

Juntunen on kiinnitetty niin ikään marraskuussa Turussa ensiesitettävään Heiniön oopperaan Eerik XIV. Kaarina Maununtyttären pääroolia hän odottaa innostuneena.

”Luotan Mikkoon. Hän tuntee minut ja ääneni, joten jotain kivaa sieltä on tulossa. Tosin jännittävä hytinähän aina tässä vaiheessa on.”

Tukea läheisistä ja harrastuksista

Laulajan työ on liikkuvaista. Juntunen kertookin olevansa yli puolet vuodesta reissussa. Virkavapaata Sibelius-akatemian laulutaiteen professuurista viettävä Groop sukkuloi myös ruuhkavuosien malliin.

Uran ja siviilielämän yhteensovittaminen on haasteellista Groopin mukaan etenkin naiselle.

”Olen ollut onnekas siinä suhteessa, että minulla on puoliso, joka on tukenut minua koko ajan. Vaikka ehkä kuulostan feministiltä, minusta miehen on kuitenkin helpompi tehdä karriääriä kuin naisen vielä tänäänkin. Naisen odotetaan samaan aikaan hoitavan myös kodin, lapset ja kaiken muun, kun hän tulee kiertueelta.”

”Liikunta on minulle tärkeä tasapainottaja. Matkoilla yritän päästä hotelliin, jossa on juoksumatto ja tilaa jumpata. Saan siten kropan auki ja pääsen vauhtiin. Kotona taas arvostan mökkeilyä. Siellä saa olla rauhassa lähellä luontoa, valmistella tulevia juttuja ja tehdä välillä fyysistä työtä, vaikka hakata halkoja”, Groop kertoo.

Juntunen on sinkku ja saa eniten tukea äidiltään ja ystäviltään.

”Kävimme Azoreilla äitini kuusikymppisiä juhlimassa syyskuussa. Se oli ensimmäinen oikea lomani ties kuinka pitkään aikaan”, Juntunen toteaa.

”Tämä on aikamoista jonglööraamista mutta ystävien kanssa välimatka tai -aika ei nouse kynnyskysymykseksi. Aina kun nähdään, päivitetään kuulumisia ja jatketaan siitä mihin jäätiin.”

Teatterissa Juntunen irtautuu arjesta tehokkaimmin.

”Teatterissa käyn riippumatta missä olen. Jos yksikin juttu esityksessä tekee vaikutuksen, leijun monta päivää. New Yorkissa näin Oscar Wilden Salomen. Siinä oli Herodeksena Al Pacino. Kun hän käveli lavalle, se räjäytti tajunnan – Pacino oli hyytävän hyvä. Myös Turun kaupunginteatterin Anna Karenina säilyi mielessä pitkään.”

Kotoisasti Turussa

Kun solistit saapuvat Turkuun tammikuussa, takahuoneissa eivät poksahtele sihipullojen korkit. Vaatimukset ovat suorastaan askeettisia.

”Haluan juomakelpoista vettä. Suomessa se ei tietenkään ole ongelma, kun voi juoda hanavettä. Shampanjaa ei ole ollut ikinä odottamassa pukkarissa – ei tämä ole ollenkaan niin glamoröösia hommaa”, Juntunen paljastaa.

Myös Groopillle riittävät omat eväät.

”Olen kuullut että megastaroilla saattaa olla pitkiä toivelistoja, mutta minä varaan itselleni aina sen mitä haluan, banaania kassiin, ja sitten vettä. Se riittää.”

Jos Kuukonsertolta liikenee aikaa, Groop suunnistaa kaupungille. Laulajan saattaakin bongata keskustan vilinästä.

”Tykkään kävellä ympäriinsä, ja vapaa-aikana shoppailen mielelläni. Vartiovuori tähtitorneineen on myös kiva paikka. Kaikkiaan Turku on minulle tärkeä kaupunki. Aivan urani alusta lähtien olen pitänyt siellä monta lied-konserttia. Resitaali on laulajalle ehkä kaikkein haastavin juttu, koska olet siinä pääosassa alusta loppuun ilman rekvisiittaa, orkesteria tai mitään muuta.”

Juntunenkin viihtyy Turussa kuin kotonaan.

”Käyn Turussa usein Eveliina Kytömäen vieraana. Hän on ollut pianistini jo yli kymmenen vuotta. Kun emme asu samassa kaupungissa, vietämme kulttuuri- ja ruokapainotteisia viikonloppuja toistemme luona.”

”Turussa minulla on pyörä käytössä. Sillä pääsee paikkoihin aivan eri tavalla. Aurajoki, puutalokorttelit ja Ruissalo ovat ehdottomia suosikkipaikkojani.”

Teksti: Matti Komulainen