Pimeässä kuu korvaa auringon.

Pimeä, lumeton vuodenaika koetaan usein masentavana ja synkkänä aikana. Valoa pimeyteen lähestyy pitkää ja pimeää vuodenaikaa sekä siihen kuuluvaa hiljaisuutta positiivisina pohjoisina voimavaroina. Osio korostaa pimeyden ja hiljaisuuden elämyksellisyyttä, erityisyyttä ja myönteistä voimaa ja osoittaa, ettei toiminnan ja kulttuuritapahtumien tarvitse keskittyä vain kesään. Myös pimeä aika voi tarjota syitä lähteä kotoa, viipyä työmatkalla, poiketa käymään tai rauhoittumaan ja nauttimaan valottomuuden melankoliasta sekä hämärän kauneudesta.

Tapahtumat:

Pimeyden kodat (turkulaiset taiteilijat Reino Koivula ja Simo Helenius sekä ruotsalainen taiteilija Helena Hildur W.) tuo ruuhkaiseen kaupunkiin kotia, joissa voi poiketa lämmittelemässä, rauhoittumassa ja hiljentymässä. Kodat pystytetään kaupungille syystalvella 2010 ja uudelleen syystalvella 2011.

Pimeä kesäteatteri (Turun kesäteatteri) on tunnelmallinen, valoilla ja varjoilla leikkivä yönäytös kesän 2011 koko perheen näytelmästä Risto Räppääjä ja villi kone. Yönäytös nähdään 11.8.2011 klo 21.

Lyhtypiknik (Kulttuuriasiainkeskuksen kanslia ja Turku 2011 -säätiö) kutsuu kaupunkilaiset nauttimaan pimenevästä illasta, musiikista ja muusta ohjelmasta Turun Taiteiden yönä 18.8.2011 klo 17-22.

Pimeät otukset (Turun Anikistit ry) on yllätyksellinen ja ohikulkijan huomion vangitseva animaatioteos yön ja unien visioista. Teos muuttaa Turun pääkirjaston sisäpihan seinät jännittäväksi seikkailuksi syksyllä 2011. Pimeät otukset on enemmän kuin perinteinen animaatio, sillä se tulee hyödyntämään kirjaston seinän muotoja ja yksityiskohtia osana otusten liikehdintää.

Wiurilan varjot (Wiurilan varjot -työryhmä) on monitaiteisen työryhmän teos, joka tuo pimeydestä näkyville varjoja ja väläyksiä Wiurilan kartanossa eläneiden ihmisten maailmoista kuvataiteen ja teatterin keinoin. Yleisö vaeltaa Halikossa sijaitsevan kartanon puistossa ja talousrakennuksissa tapahtumapaikalta toiselle syyskuussa 2011.

Kuvassa Pimeyden kota Hunajakenno, Reino Koivula (2010). Kuva: Reino Koivula