Wäinö! -kuvanveistonäyttely 2011

Liisa Hietanen

Käytän teoksissa lankoja, kankaita ja paperia. Perinteisempiä veistomateriaaleja kuten puuta ja metallia käytän tukirakenteissa, jotka piilotan huolella. Materiaalini ovat pehmeitä, joten veisto sanana on jäänne, joka ei kuvasta työskentelyäni. En ehkä noudata kuvanveiston perinteitä, mutta tekniikkani ovat varmasti yhtä vanhoja kuin pronssivalu. Lähdin taidekouluun opiskeltuani ensin vaatetusalaa. Luulin jättäneeni tekstiilit taakseni, mutta palasinkin niihin saman tien. Lämpöpatterin tai lavuaarin virkkaaminen langasta käy jostain syystä järkeeni paremmin kuin jakkupukujen ompelu.

Pasi Mälkiä

Mitä ajattelit, kun sait kutsun Wäinö! näyttelyyn? Olin iloinen ja tyytyväinen. Hienoa päästä mukaan tähän näyttelyyn.
Mitä tiedät näyttelyyn osallistuvista taiteilijoista?  Etabloituneemmat taiteilijat tunnen teostensa kautta. 
Miten työsi sujuu? Kerro, minkälaisessa vaiheessa olet mielestäsi kuvanveistäjänä? Onko sinulle veistoksen käsite tärkeää? En ole saanut koulutusta kuvanveistossa ja joudun opettelemaan asioita omien alituisten virheiden kautta. Toisaalta pidän ongelmien ratkaisemisesta ja työmenetelmien pohtimisesta.
Veistos käsitteenä on minulle tärkeä, siirryin muutama vuosi sitten piirtämisestä veistosten pariin koska tunsin tarvetta laajentaa piirtäessä syntyviä ideoita ja aiheita tilallisiksi teoksiksi. Käsitteellisellä tasolla minulle on erityisen merkityksellistä jos veistos asettuu tilan "luonnolliseksi" osaksi ja teoksen maailma nivoutuu symbolisesti yhteen ympäröivän todellisuuden kanssa. 
Kerro kokemuksista, jotka vaikuttivat sinuun taiteilijaksi ryhtymisessä tai työskentelyysi jonkun kynnyksen ylittämisessä. Nuorena ajauduin lukion keskeyttäneenä varastopätkätyöläiseksi ja taidekouluun haku oli ehkä yllättäen ainoa konkreettinen vaihtoehto minulle. Ei minulla ollut harmainta aavistusta mitä tämä työ oikeasti merkitsisi minulle, selkeämpää oli se mistä tahdoin päästä pois.

Mia Hamari

Mitä ajattelit, kun sait kutsun Wäinö! näyttelyyn? Olin todella iloinen ja otettu valinnasta Wäinö!-näyttelyyn.
Mitä tiedät näyttelyyn osallistuvista taiteilijoista? Tunnen aiemmin mukaanvalittujen nimekkäämpien veistäjien materiaalin, työtekniikoiden ja aihepiirien käytöstä, toisin kuin nuorempien veistäjien.
Miten työsi sujuu? Kerro, minkälaisessa vaiheessa olet mielestäsi kuvanveistäjänä? Onko sinulle veistoksen käsite tärkeää? Olen onnellisessa vaiheessa, löytänyt oman jälkeni ja päässyt tiukasta mallin katsomisesta, anatomia hahmoilleni tulee omasta päästä, muistista ja mielikuvista. 
Töiden merkitys ja tarina paljastuu itsellekin vasta aikojen päästä. Työt saavat alkunsa sattumanvaraisesta löydöksestä, näyttelyssä olevissa - kuolleesta eläimestä, onnettomuuden uhrista tai muutoin kuolleesta. En käytä metsästettyjä eläimiä.
Hahmoni kantavat mukanaan myös näkyvänä osana kuolemaa, joka ehkä tekee niistä niin elävän oloisia.
Näyttelyssäkävijät muodostavat oman näkemyksensä valmiista esille tuodusta hahmoista ja minulle taas koko matka sattuman alkupisteestä  valmiiseen työhön on siltikin vielä kesken...joskus työt ovat myös enteitä.
Kerro kokemuksista, jotka vaikuttivat sinuun taiteilijaksi ryhtymisessä tai työskentelyysi jonkun kynnyksen ylittämisessä. Ajatus taiteilijaksi ryhtymisestä on ollut ainoa vaihtoehto jo nuoresta.
Työskentelyyni on voimakkaasti vaikuttanut lapsi tullessaan, väliaikaisesti sekä työskentelytapoihin että materiaaleihin, maalailin aikani:) Lapsi oli myös aiheena pitkään.

Jenni Tieaho

Mitä ajattelit, kun sait kutsun Wäinö! näyttelyyn? Ajattelin että hienoa, minulla ei aiemmin ole ollut töitä esillä Turus.
Mitä tiedät näyttelyyn osallistuvista taiteilijoista? Tällähetkellä elämäni kulkee pihapoluilla, pellon laitamilla ja villiä heinää kasvavilla metsäteillä.Miinan lehmät ja minun heppani ovat kyllä kohdanneet aiemmin.
Miten työsi sujuu? Kerro, minkälaisessa vaiheessa olet mielestäsi kuvanveistäjänä? Onko sinulle veistoksen käsite tärkeää?  Punon, kudon , sidon kuin hämähäkki. Juureni ovat väkevässä maassa ja polkuni kulkevat karhunselkäkallioilla, ilvesten pesäkolokallioilla. Punon pajunvitsakset , heinät , jäkälät, koivuntuohet, myyttisiksi metsän tarinoiksi. Tarinoiden nälkä ja vimma kuljettaa tekijänsä tarinoiden takamaille, sen tutkimattomille oudoille teille. Hevoset ovat unieni siltoja, jotka kutsuvat mukaansa matalalla hörinällään ja ystävällisellä katseelllaan.
Kerro kokemuksista, jotka vaikuttivat sinuun taiteilijaksi ryhtymisessä tai työskentelyysi jonkun kynnyksen ylittämisessä.  Ikiaikainen tarinoiden kertomisen nälkä, todeksi näkeminen , kokeminen , ihmetys. Tarinat syntyvät kaiherruksesta, kaipuusta, voimasta ja voimattomuudesta, löytämisestä ja eksymisestä , ristikkäisestä riidasta ja ylenpalttisesta tyyneydestä. Maltista ja malttamattomuudesta, mahdollisesta mahdottomuudesta, rakentuvat rönsyilevät, pirskahtelevat ja hyrryytellen ilakoivat metsän myttiset tarinani . Tekijänä olen välittäjä , todentaja ja monistaja. Teokset ovat ehkä kuiskauksia , tai joskus vain raskaita huokauksia, muminaa  tai enen kuulumatonta krohinaa . Niissä on tiivistynyttä voimaa , pikäveteistä paatosta ja sanomatonta iloa. Tällainen vyöryvä vyyhti kietoutuu osiksi veistoksiani , joita rakennan epätoden ja toden niveltyviksi liikkuviksi osasiksi.

Laura Könönen

Mitä ajattelit, kun sait kutsun Wäinö! näyttelyyn? Jes!
Mitä tiedät näyttelyyn osallistuvista taiteilijoista? Tiesin melkein jokaisen entuudestaan, kovia taiteilijoita.
Miten työsi sujuu? Kerro, minkälaisessa vaiheessa olet mielestäsi kuvanveistäjänä? Onko sinulle veistoksen käsite tärkeää? Löysin itseni kiviveistämöltä joitakin vuosia sitten. Nykytaiteessa vaikutti olevan muodissa suosia hetkellisyyttä ja käyttää ns. arvottomia materiaaleja. Kivi tuntui silloin taas tuoreelta, se oli kuin uusi musta.
Kivessä on tietynlaista ehdottomuutta. Siinä on sellainen nyrkillä silmään-meininki, joka jättää jälkeensä pysyviä mustelmia.
Kerro kokemuksista, jotka vaikuttivat sinuun taiteilijaksi ryhtymisessä tai työskentelyysi jonkun kynnyksen ylittämisessä. Taiteilijuus on laillinen keino saada tehdä rauhassa mitä huvittaa. Siinä on mahdollisuus puhua kaikesta sanomatta silti mitään. Kuvanveisto on mukavan passiivis-agressiivista, voi hakata ja herkistellä samaan aikaan.

Maija Helasvuo

Mitä ajattelit, kun sait kutsun Wäinö! näyttelyyn? Olin iloinen ja otettu.
Mitä tiedät näyttelyyn osallistuvista taiteilijoista? Olen nähnyt useimpien tuotantoa aikaisemmin.
Miten työsi sujuu? Kerro, minkälaisessa vaiheessa olet mielestäsi kuvanveistäjänä? Onko sinulle veistoksen käsite tärkeää? Työni sujuu hyvin. Silti koen, että kuvanveistäjä on jollain tapaa usein alussa ja aika yksin, oli kokemusta kertynyt kuinka paljon tahansa.
Viulunsoiton harjoitteluun verrattuna: Soitan keskeisiä konserttoja. Nyt tärkeää on ohjelmiston laajentaminen, näkökulman pienet muutokset ja tulkinnan jatkuva syventäminen.
Veistoksen käsite on alati kiinnostava ja haastava probleema.
Kerro kokemuksista, jotka vaikuttivat sinuun taiteilijaksi ryhtymisessä tai työskentelyysi jonkun kynnyksen ylittämisessä. Taiteilijan työssä väistämättä eteen tulevat kriisit/kynnykset on tähänastisen kokemukseni mukaan mahdollista ratkaista. Ensimmäisessä vaiheessa tärkeää on tulevista tekemättömistä veistoksista haaveileminen. Samaan aikaan täytyy  tutkia /katsoa veistoksia. Siis muiden, erityisesti edellisten sukupolvien aikaansaannoksia. Toinen vaihe: Kun tiedän mitä teen, teen sen.

Vesa-Pekka Rannikko

Mitä ajattelit, kun sait kutsun Wäinö! näyttelyyn? Ilahduin, koska näyttelyn teema ja veistoksen olemuksen kysymyksenasettelu sivusi työskentelyäni muutenkin tällä hetkellä.
Mitä tiedät näyttelyyn osallistuvista taiteilijoista? Suurin osa tuttuja, mutta onneksi mukana on myös uusia tekijöitä
Miten työsi sujuu? Kerro, minkälaisessa vaiheessa olet mielestäsi kuvanveistäjänä? Onko sinulle veistoksen käsite tärkeää? En määrittele itseäni selkeästi kuvanveistäjänä vaan katson että tekemäni taide liikku eri medioiden välisellä "harmaalla" alueella. Käytänkin hyvin eri tyyppisiä medioita enkä suinkaan aina koen tekeväni työtä kuvanveiston viitekehyksessä, vaan yleisemmin kuvataiteen ympäristössä. Tuntuukin, että tällä hetkellä olen liikkumassa kohti aineettomampaa työskentelyä..... Taiteilijana taustani on ollut hyvin formaalisessa modernissa kuvanveistossa ja jollain lailla aina rinnastan työni tuohon ajatteluun. Esimerkiksi veistoksen läsnäolon pohtiminen ja kyseenalaistaminen on ollut työlleni ominaista. Oikeastaan pyrin esittämään kysymyksiä siitä milloin veistos muuttuu veistokseksi, milloin se on kappale tai voiko veistoksen ajatella sisällöllisesti sekä havainnon kautta kuvana ja illuusiona. Tällöin itse veistoksen käsitteen kysymykset ovat hyvin olennaisia.
Kerro kokemuksista, jotka vaikuttivat sinuun  taiteilijaksi ryhtymisessä tai työskentelyysi jonkun kynnyksen ylittämisessä. Olen ajautunut taiteilijaksi monien vaiheiden kautta, olen pudottanut pois muita vaihtoehtoja ja päätynyt nykyiseen tilanteeseen. En voi varsinaisesti nimetä yksittäisiä tilanteita, jotka ajoivat minut tähän ammattiin. Yleisemmin voi sanoa että olennainen kokemuksellinen taiteeseeni vaikuttava asia on kehon ja ympäristön suhde, se miten havaitsemme asioita ympärillämme kehollisilla aisteilla ja missä vaiheessa katse alkaa hallita havaintoamme. karkeasti ajatellen kehomme aistii käsivarren mitan päähän ja siitä eteenpäin katsotaan. Tämä on hyvin "veistoksellinen" ongelma.

Miina Äkkijyrkkä

Mitä ajattelit, kun sait kutsun Wäinö! näyttelyyn? Minulle kutsu merkitsi erityisesti sen muiston heräämistä, miten Wäinö Aaltosen museoon on vuosien varrella ollut hyvä yhteistyö 1970-luvulta alkaen: museo hankki minulta ensimmäisen sonnin,  ensimmäisen peltilehmän, kiimaisen hiehon ja sonnin. Sitten oli Betlehem-näyttely. Toivon ja mielihyvän tunteita!
Mitä tiedät näyttelyyn osallistuvista taiteilijoista? En mitään. Muuta kuin Maija Helasvuon puheenjohtajuus Kuvanveistäjäliitossa
Miten työsi sujuu? Kerro, minkälaisessa vaiheessa olet mielestäsi kuvanveistäjänä? Onko sinulle veistoksen käsite tärkeä? Materiaalit vaihtuvat, figuratiivisesta pronssista työssäni siirryin jätemateriaaleihin. Ne antavat uusia merkityksiä, sellaisia mitkä annetaan jo merkityksen saaneen materiaaliin kautta. Palkki liittyy rakentamiseen, vasikka on herkkyyttä,  vapauden symboli. Nämä kaksi yhdistyvät mielenkiintoisesti. Samalla voi pohtia agraarin yhteiskunnan muuntumista teolliseksi. Tästä voi muistuttaa muutoksesta stabiililla  teoksella. Ideat ja performanssit täyttävät maailman ja ovat minusta syrjäyttämässä paikallaan pysyvien ja liikkumattomien teosten asemat.
Kysymys käsitteestä on minusta outo, mutta sanallistamisestahan on kyse!. Ajattelen käsitteellisellä tasolla silti: maailmanlaajuisesti ajatellen, onko neljänsadan vuoden päässä mahdolista enää mikään eläimen ravintoketju, onko elämää edes maapallolla? Ja jos on, mitähän mahtavat ajatella, kun näkevät vasikkaveistoksen – että mikähän häkkyrä tämä on ja mitä varten se on ollut?
Meneeköhän tämä perille? Tuskin. Veistäjän pitäisi puhua enemmän. Veistäjä on mykkä raastaja, eikä puhu mitään. Pitäisi avata enemmän dialogia yleisön kanssa. Toivottavasti Turussa näin tapahtuisi nyt, esimerkiksi jatkuvien veistosnäyttelyjen kera. Perinne velvoittaa ja aateloittaa Turun toteuttamaan kuvanveiston näyttelyitä ja symposiumeja.
Kerro kokemuksista, jotka vaikuttivat sinuun taiteilijaksi ryhtymisessä tai työskentelyysi jonkun kynnyksen ylittämisessä. Olin välittömästi kuvanveistäjä, kun synnyin. Ei tarvinnut hypätä kynnyksen yli, kun olin jo kuvanveistäjä. Kaksi-kolme vuotiaana tajusin tämän. Toisaalta, erilaisten kausien kynnysvaiheilla on ollut niin paljon käytännön vaikeuksia. Pannut miettimään kannattaako jatkaa, eli onneksi on löytynyt uusi materiaaali. Silloin on päässyt eteenpäin.

Villu Jaanisoo

Mitä ajattelit, kun sait kutsun Wäinö! näyttelyyn? Teen niin vähän uusia töitä. Ajattelin, että tähän teen. Että olen olemassa.
Mitä tiedät näyttelyyn osallistuvista taiteilijoista? Joistakin tiedän paljon, etenkin jos on ollut oppilaanani, kuten Laura Könönen. Nyt tutustuin Liisa Hietaseen. 
Miten työsi sujuu? Kerro, minkälaisessa vaiheessa olet mielestäsi kuvanveistäjänä? Onko sinulle veistoksen käsite tärkeää? Missä vaiheessa?  Nyt alan vasta tulla aikuiseksi veistäjänä. Alle viisikymppisenä ollaan vielä nuoria veistäjiä, siinä kypsytään hitaasti. On enemmän aisteja käytössä, kuin monessa muussa taiteessa.
Kuvanveiston käsite ei ole tärkeä, koska minulla ei ole mitään epävarmuutta sen suhteen. En koe, että sitä pitää arvioida uudelleen koko ajan, koska teokset rakentuvat eri tavalla tilanteen mukaan. Missä veistos loppuu, se on kiinnostavaa, muttei teoreetttisesti.
Kerro kokemuksista, jotka vaikuttivat sinuun taiteilijaksi ryhtymisessä tai työskentelyysi jonkun kynnyksen ylittämisessä. Olin omasta mielestäni jotenkin hankala lapsi opiskeluaikana. Vastustin yleistä totuutta, siihen, mihin iso porukka uskoi. Minulle tuli tärkeäksi vanhemman polven toisinajattelijat. Taiteilijat, jotka eivät sopineet malliin,  Eestin taiteessa ja muutenkin, sopeutumattomat.