3.11.2009

Runomuotokuvat

Kirjoittajaryhmä Tapiiri kirjoittaa runomuotokuvia ihmisille Turun vanhainkodeissa, palvelukeskuksissa, sairaaloissa sekä kehitysvammaisten toimintakeskuksissa vuonna 2011. Projektista kertynyttä kokemusta jaetaan järjestämällä muotokuvarunotyöpajoja sekä sanataidetoimijoille että hoitotyön tekijöille.

Muotokuvaruno tuo yhteisötaiteen ja performanssin osaksi perinteistä runoa.
Keskeisintä ei ole valmis runo vaan itse kirjoittamistilanne. Runomuotokuvassa ihminen, josta runo kirjoitetaan, on katsottavana noin viisitoista minuuttia. Kirjoittaja katsoo häntä ja kirjoittaa runon. Kirjoittaja lukee runon ääneen ja antaa sen kirjoitetulle ihmiselle. Kyseessä on kahden ihmisen välinen, intiimi ja kunnioittava taidetapahtuma. Konsepti on turkulaisen kirjoittajaryhmä Tapiirin kehittämä.

Aiemmin kirjoittajaryhmä Tapiiri on kirjoittanut muotokuvia eri runo- ja yhteisötaidetapahtumissa Turussa, Turun saaristossa, Pietarissa ja Tartossa. Ryhmä on kirjoittanut esimerkiksi maauimalassa, pikkujouluissa, puistossa, busseissa, kaduilla ja kahviloissa.

Työpajat pyritään järjestämään yhteistyössä Suomen kirjallisuusterapiayhdistyksen, suomalaisten sanataidetoimijoiden ja Tallinnan Soome instituutin sekä Stockholm Kulturhusetin kanssa.

” Haluamme korostaa muotokuvarunoissamme katsomisen osuutta. On havaittu, että edistyneet muotokuvamaalaajat käyttävät huomattavasti suuremman osan ajastaan mallin katsomiseen kuin aloittelijat. Myös muotokuvarunoissa ihmisen katsominen johtaa vivahteikkaampaan muotokuvaan. Pyrimme kirjoittamaan muotokuvia, jotka eivät määrittelisi ihmistä yhteen muottiin. Lisäksi katsominen on itsessään tärkeää. Keskittynyt ja hyväksyvä katsominen synnyttää luottamusta ja iloa. Kokemus katsottavana olemisesta voi olla monelle terapeuttinen. Lähtökohdiltaan muotokuvarunoa voikin verrata esimerkiksi voimauttavaan valokuvaan, jossa myös korostuu hyväksyvä katse. Saamamme palaute on ollut välitöntä ja ilahtunutta.”

Kirjoittajaryhmä Tapiirin muotokuvatyöryhmään kuuluvat Timo Harju, Terhi Hannula ja Salla Pakkala.

Runomuotokuvaprojekti on käynnistynyt Turun kaupunginvaltuutetuista kirjoitettavilla muotokuvilla

Jukka Mikkola  (SDP)            Kuuntele runo >>

Kaikujen keskessä samettitakissa

käsi ja otsa, äänen laskokset

pitkin notkelmia, historiaa.

Tyhjät valtuuston kahvilan penkit.

Hän on hiiskaus, nojattava

takan hämärä, silmät,

kauhtunut hymy.

Timo Harju
(Valtuuston kahvilassa 3.9., noin kello 11.00-11.30)

Mikaela Sundqvist  (Vihreät)        Kuuntele runo >>

Tämä hihittymä.

Haa tämä hiphei!

Sain lahjaksi hymyn pompin vain täällä pomppulinnassa

ja sinä saat tulla hymyyni kans!

Hän istuu puistossa ja solmii ruohonkorsia yhteen.

Naamani on vati, johon ihmiset ja puut pisaroivat.

Lokit ja pääskyset ja siilit pitävät Turun keskustasta huolta.

Vau! Kato mikä naakkaparvi!

Timo Harju
(Kupittaanpuistossa, 16.7., n. klo 16.20-17.00)

Martti Wallasvaara  (Vihreät)          Kuuntele runo >>

Tontun lapsi, roolimiehen isoisä

hymykuopat puunkantoa

kuuraa virne puolillaan

ja nopeat silmät

kädet kulkevat höyrypöyrynä

silmät rikkovat marenkikaton

palaverissa, näin, pysähdyn hänen ääreensä

katson laulua joka hänessä laulaa

tahatonta kiirehdintää

hätääntynyttä hymyä

jonka eläin häkissä heittää

kohti itsellistä itseä, huvittuvaa lasta.

Katson lämmittävästi,

kauhistuen

sitä energiaa joka hänessä

on pohjaton merkitys.

Terhi Hannula
(7.9.2009 Kauppahallin Sinisessä junassa)

Olavi Mäenpää   (Suomen kansan sinivalkoiset)     Kuuntele runo >>

Olen halu.

Olen etsivä veitsi

karusellien yössä.

Oikeus on kova

syväsinistä valkokuohuista jäätä

se kolhii minua heilahtelen liikkuessani

olen jäänmurtajan kellari.

Ristin kädet rinnalle.

Teen kehoni kehään lämmön

otan sinne iskuilta suojaan

ne jotka suojaa tarvitsevat

jotka eivät pääse ylös

joilla on naaraan oikeustaju.

Pitelen itseäni niskasta.

Olen ripustanut itseni tähän ja pysyn

kuolemaani päin kuin hidas kova luoti.

Olen kekäle.

Ota minut kuivaan valheeseesi ja pala.

Timo Harju
(valtuustosalissa, 4.9., noin klo 12.10.-12.50)

Stefan Wallin  (RKP)              Kuuntele runo >>

Hiusten kynnös, kaulassa roikkuva ruudukko

huojuu edestakaisin.

Käsi painaa käsi peittää paperin mustan ja valkean,

hän on jyhkeä sivuleikkaus,

kuva joka ei huomaa katsojaansa.

Supisee viereensä, hypistelee,

ja kun kaikuu puhe lapsista, kädet menevät ristiin,

liike pysähtyy.

Läpi ei pääse, verhot kuin pylväät

varjostavat selän ja posket,

hän pureskelee loputtomiin.

Leuka kuin ankkuri.

Salla Pakkala
(31.8. Valtuuston kokouksessa)

Maija Perho  (Kokoomus)

Iltapäivällä alkaa kerrosten purku,

multaa ja rikkaruohoja, joka suunnasta kasvaa lapsia.

Hän kuntoilee lapio kourassaan,

daaliat, kärhöt levittyvät puutarhan laidoille.

Ja niin kuin kukin saa rakentaa niin kuin tahtoo,

hän kasvattaa kätensä pakettiin

ja hengittää sitä näkymätöntä ja painavaa,

joka on seinä, valoa, vaikea pitää paikallaan.

Pään ympäri pyörii punajuurten, silakoiden,

muumio-omenoiden muhiseva kehä.

Näin on hyvä odottaa kylmää, suu täynnä mehua.

Kun on ihana iltapäivä,

kun moni ihana ja tärkeä on epävarmaa,

kun valo on leikkaamaisillaan puolet kasvoista pois,

mutta sitten tulee uusi lapsi joukkoon,

taimi joka syksyllä laitetaan ruukkuun

kasvamaan kylän katseiden alle.

Salla Pakkala
(24.8. omassa puutarhassaan)

Seppo Lehtinen (SDP)

Työläinen astui paperiin ja sokeutui. Paperi mapitettiin työläinen sisällään. Kun mappi avattiin,työläinen näki yllään miehen joka kumartui mappiin paksuin sormin ja silmälasein varustettuna, parta kuurassa. Mies pyyhkäisi häntä sormellaan, joka oli lukenut, lukenut, lukenut, lukenut, lukenut, lukenut, lukenut, lukenut papereita, mies harjasi silmillään työläisestä pahimmat pölyt pois ja siirsi hänet hetkeksi lakikirjaan ja takaisin. (Siellä oli rivien väleissä rasvaa ja rikkonaisia kelloja, kuivuneita veritahroja.) Mies käänsi sivua, mies käänsi sivua, räätälin vai nojatuolin vai lääkärin auktoriteetilla, työläinen ei tietenkään enää nähnyt. Lämpimillä myyräkäsillään mies kaivaa tunneleita loskavuosiin. Välillä on päästävä ulos.

Timo Harju
(työsuojelutoimistossa, 3.9., noin klo 10.00 -10.40)

Alpo Lähteenmäki (Vasemmistoliitto)

Pyydystän silmilläni päätä.
Mutta vasemmiston edustajat istuvat kaukana yleisölehtereiltä,
edessä pojottaa puistollinen päitä
puun ja mikrofonien luona ne kohoavat kauluksista kuin
hirmuisat tikkukaramellit hiljaisuudessa.
Nyt! Joku liikahti nyt näen sen
pienen kaljun pään
kuin teroitetun lyijykynän
liukkaaksi öljytyn rattaan
pään kuin sanomalehtikäärön jolla voi liiskata kärpäsiä
ja silmälasit, tummat.
Nyt ne katosivat. Menivätkö ne vessaan?
Hei nyt näen sen taas! Yritän rauhoittua.
Yritän kuulla kaikkien noiden tukkien alle,
äänen noiden hiusten alla
ja sieltä joukosta aivan erään äänen
ja sitten koko miehen
kuivan käppänän mustan puvun sisällä.
Nyt!

Timo Harju
(valtuuston kokouksessa, 31.8., noin kello 18.00-19.00)

Heikki Talvitie (Vasemmistoliitto)

Jokin vetää silmäkulmista

ja ohimot harmaantuvat,

kissa joka kiertää korttelin ja maan ympäri

vetää vihreän viivan

päätyäkseen tämän pöydän taakse istumaan.

Jo väsyttää, vuosikymmenten ryppyinen polku

painaa rintataskussa, se on vakaa ja katsoo

yhteen suuntaan kerrallaan,

vielä jaksaa rajata viiksien valuvan kaaren.

Päivistä ei tulisi mitään ilman aukkoja

jotka on kehystetty,

vuodet ovat kasassa kaapissa.

Hän sukii karvansa järjestykseen,

siivoaa pöydän, heilauttaa hiirtä,

kasvojen on nyt helppo pysyä koossa,

kuin taulu täynnä muistilappuja.

Maisema mutkittelee jossakin katseen alapuolella,

katse tarkentuu ja lennähtää silppuna ilmaan

laskeutuakseen taas vihkon sivuille

kuin pilkottava katto metsän keskelle.

Salla Pakkala
(7.9. työhuoneessaan Pernossa)

Marjukka Karttunen (Kokoomus)

Kun kiireen keskellä puetaan arki ylle,

alkaa äidin työ ja leipä on hotkittava.

Jossakin tuolla ulkona meri kastelee hiukset

ja hän juoksee, kaupunkien välillä juoksee

lapsensa perässä, sillä mitä muuta on

kuin innostuneet pitkät sormet

kupliva aamupäivä ja juoma,

ihana olla vapaalla.

Aurinkoisen päivän alla musta kivi,

väsymys joka saattaa pistää hupparin alta,

hiukset valuvat ja hän haluaa peittää sen

että tämäkin päivä rypistyy pian kirjansivuiksi

kainalontäydeksi lämpöä,

joka karkaa katseen ulottumattomiin

ja palaa takaisin, ei huolta nyt,

tämä hetki on korvaamaton

ja missä se neiti taas menee?

Tuuli kääntää suunnan sisäänpäin,

työhönpäin ja takaisin kaikkiin suuntiin.

Keltainen kuiskaus kertoo:

Tämä ei koskaan enää toistu,

tämä puoliksisyöty sämpylä hiljenee ja on vain nyt.

Juuri nyt. Valo.

Salla Pakkala
(11.9. Forum Marinumin kahvilassa)

Maria Lohela (Perussuomalaiset)

Keskeneräisiä projekteja

-ja elämää

joka karkaa sormista

jos ne eivät kulje nopeasti

päivien hermolla

Musiikkia, sanoja, tavaroita

tiheällä sykkeellä

mieli monessa ruudussa

Viistoa valoa, autojen ääniä

suodatettuina

sopivina palasina

niinkuin pitäisi olla taiteen

runojen,

                      tiedon

Katse, joka poimii olennaisen

kuin kissa

lempeästä raukeudesta

ottaa loikan

läsnäoloon.

Jasmine Westerlund
(kotonaan)

Jarmo Laivoranta (Keskusta)

Tänne skandaalit, parjaukset

en vapise, en heilu

asetan paljaat jalkapohjat

                      tukevasti

oman tontin rantakalliolle,

annan katseen kiertää

                      metsien profiilia.

Aurinko ja nauru ovat kuvioineet

                      silmänurkat

Suru on sipaissut hiuksia

Huolet voi upottaa sormissa multaan

-tilalle kasvaa hortensioita, angervoja…

Jyrkimmän kallion

                            takaa

näkyy aina uusi maisema.

Jasmine Westerlund
(kotinsa puutarhassa, kesäkeittiössä)

Eeva Raija (Kristillisdemokraatit)

Työnteon tuoksussa

hetki hiljaisuutta

- avosylin vastaanotettua

Olkapäillä aurinkoraidat

                      rinnalla auringonkehä

                      huoneen harmaudessa

Paljon nyökkäilleet kasvot

tottuneet kerimään kokoon

tulemaan puoliväliin vastaan.

vetämään ylle ymmärryksen,

                        kuin peiton.

Hartioiden pyöreys

                      maailman kovuutta

                                vastaan

Katse kulkee raukeasti matkan

                      lemmikkipuutarhasta

                      asfalttikaupunkiin

- ja yhtäkkiä päästää irti innostuksen!

Jasmine Westerlund
(Valtuuston ryhmähuoneessa)

Minna Arve 

Kaulassa kulkevat rakkaudet

toinen kallio, toinen helisevä tulevaisuus

odotusten hellästi muovaama kimpale savea

nauru on tehokas nauru

istuinsija on tukeva sija, ilo

kultainen lusikka suussa, hiven keijupölyä

muuten täydellisen naisen kasvoilla.

Mitään salaista ei tarvitse olla

vain hiusten tulituuli

ranteiden rento tahto, suoruus

otsan ryppy, puunrungon muotoinen

puseron empirelinja, jossa pian

nousee äidin maito

perheen tuntematon kaaos

löytää paikkansa, sydämensä.

Terhi Hannula
(25.8.2009 Turun pääkirjaston sisäpihalla)

Mika Maaskola (sdp) 

Huudot ja lihasten jännittyminen,

kiristyminen, löystyminen

jota hän katsoo päältä

hän rentouttaa

aivolihasta

punnertaa taakan syrjään

ohjeilla ja työllä, auringon, sateen työllä.

Kunniakierros

lähtee kantapäistä.

Sisun sitkeä ääni

venyttää kravatin kaulaan,

juoksukengät jalkaan

hymyn ylle

kärsivällisen otsankohotuksen.

Terhi Hannula
(3.9.2009 Paavo Nurmen stadionilla)

Valtuutettu Mirka Muukkonen kirjoitti runomuotokuvakokemuksestaan blokissaan >>