Tähden hetki tai kevyt kyyneleinen tarina on brasilialaisen Clarice Lispectorin pienoisromaaniin perustuva esitys, joka kertoo Macabéasta, tytöstä, joka eräänä aamua herätessään ei muistanut, kuka hän oli. Sitten muisti: ”olen neitsyt, konekirjoittaja, pidän Coca Colasta”.

Perustarpeista eli ruuasta onkin hyvä aloittaa, sillä väliaikakahviossa ruokalajit on valittu hauskasti ja tyylikkäästi tarinan mukaan. Tarjolla on brasilialaista kahvia, guaranajuomaa, tarinassa mainittuja hot dogeja sekä paistettuja enkeleitä, jota Macabea joutui lapsena maistamaan. Ja totta kai Macabéan suosikkia, Coca Colaa.

Macabéa kuoriutuu esiin
Minut houkuttelivat paikalle lavastukseen kuuluvat Harro Koskisen maalaukset. Mutta kävi ilmi, että kaiken muun rinnalla Harron sydämet jäävät sivuosaan.

Lavalla nähdään kaksi näyttelijää, Cécile Orblin ja Liisu Mikkonen sekä muusikkona Kari Mäkiranta. Näyttelijät luovat kaikki hahmot ja vaihtavat rooleja lennossa, häkellyttävällä vauhdilla ja voimalla.

Visuaalinen kokonaisuus on voimakas mutta viitteellinen. Näyttämö on rakennettu vanhan viinatehtaan punatiiliseen miljööseen pienillä eleillä. Samoin näyttelijöiden puvut ja maskeeraus mahdollistaa assosiaatiot kaikkiin henkilöihin, ohjailematta katsojaa liiaksi: alussa näyttelijöillä on kasvoissaan valkoisia viivoja, kuin sotamaalauksia tai sirkusnaamioita. Mutta vähitellen, kerros kerrokselta, tarinassa kuoriutuu esiin Macabéa, ja samaa tahtia karisevat myös näyttelijöiden valkoiset naamiot. Macabéa alkaa näyttää enemmän ja enemmän itseltään, ja niin alkavat näyttelijätkin.

Itsensä etsimisen teeman ohella tarinassa on mukana kertomus kirjoittamisesta, luomisprosessista. Mukana on myös ripaus feminististä satiiria. Naiskirjailija Lispector on kirjoittanut teoksensa kertojaksi mieskirjailijan, sillä tämä tarina on miehen kerrottava: ”Nainen itkisi silmänsä pilalle”.

Alku, keskikohta ja suuri finaali
Tarina käynnistyy, kun kirjailija Rodrigo S.M. alkaa luoda Macabéaa. Kirjailija lupaa, että tarinalla on alku, keskikohta ja suuri finaali. Se on suuri tarina pienestä ihmisestä.

Alkupuolella tarinassa on kepeitä sävyjä: Rodrigo toteaa, että jotta voisi kertoa tämän tarinan, hänen on luovuttava jalkapallosta ja sukupuolielämästään. Radiosta kuullaan hyödyllistä informaatiota ja eläintieteellisiä totuuksia. Mutta Macabéan tarina kulkee kohti vääjäämätöntä loppuaan, ja katsoja alkaa jo aavistaa, että suuren finaalin hetken koittaessa ei vaihtoehtoja ole kuin yksi.

Macabéa on tyttö, joka keskellä köyhyyttä etsii itseään. Hän toivoo olevansa joku muu, mieluiten ylellisyydessä elävä filmitähti. Ehkä kuolemansa hetkellä hän löytää merkityksen tai katsoja löytää sen hänestä. Suuressa finaalissa, lopun tragediassa loistaa vielä yksi pieni huumorin pilkahdus, ja se tulee Mercedeksen yliajamana kuolevan Macabéan huulilta: ”Mercedes! Ylellisyyden huippu.”

Ensimmäinen ja viimeinen huuto
Kari Mäkirannan kaunis ja sydämeen käyvä musiikki vaihtelee tunnelmasta ja tyylilajista toiseen. Macabéan syntyessä muusikko parkaisee sellaisen sielua ja korvia riipivän äänen, että minun lisäkseni muutama muukin yleisön joukosta hivuttaa kättään korvansa suojaksi. Sielu jää silti suojattomaksi. Toinen parkaisu kuullaan lopussa, kun Macabéan elämän viimeinen ja samalla ensimmäinen hetki on käsillä.

Katsojat lähetetään kotiin hiljentyneinä. Kuka tahansa meistä olisi voinut syntyä Macabéaksi.  Ja onkin.

Tähden hetki tai kevyt kyyneleinen tarina Manillan vanhassa viinatehtaassa, ohjaus: Juha Malmivaara, dramatisointi: Seppo Parkkinen, musiikki: Kari Mäkiranta, visualisointi: Pirjo Liiri-Majava ja Kalle Ropponen, maskeeraus: Minna Pilvinen, maalaukset: Harro Koskinen. Rooleissa: Liisu Mikkonen ja Cécile Orblin, tuotanto: Kolmas tila.

http://www.turku2011.fi/ohjelmahanke/1286/info