Kävin kurkkaamassa Logomoon. Olin varannut kolmisen tuntia aikaa, mutta sain huomata, ettei se riittänyt kuin alkuun. Päädyin vain maistelemaan tarjontaa sieltä täältä. Jotta voisi syventyä, pitäisi osata valita. Se ei nyt minulta tällä kertaa runsaudenpulan uuvuttamana onnistunut. Pelkästään Tuli on irti – näyttelylle voisi omistaa koko päivän, mutta sen retken teen toisella kertaa. Tällä reissulla sain aikani kulumaan jo pelkästään Logomon halleja ihaillessa: korkeat salit, kauniit ikkunat ja jännittävät, tilan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta kertovat sähkökaapit ja johtorykelmät olivat kiinnostavia katsella.

Logomon avajaisiin oli Tom of Finlandin kunniaksi kutsuttu esiintymään Helsinkiläinen Gay-kuoro, joka tarjosi värikylläistä katsottavaa iloisella esiintymisellään. Lehtikuvaajatkin oikein innostuivat ja minä muiden mukana. Itse Tom of Finland -näyttely oli yllättävän pieni ja tiivis. Näyttelyn levähdyspaikka oli sisustettu tyyliin sopivasti valtavilla, kiiltonahkaisilla Fatboy-merkkisillä säkkituoleilla, jotka nielaisivat istujan niin, että oli tavattoman vaikea päästä takaisin jaloilleen.

Ehkä enemmän kokoperheelle suunniteltu leponurkkaus on Liisa Ihmemaassa –näyttelyyn kuuluva Nap house - vapaasti suomennettuna päiväunihuone. Jokunen vuosi sitten Turun keskustassakin oli vähän isompi Nap house, joka tarjosi kelle tahansa rauhallista hengähdyspaikkaa kaupungin vilinässä. Logomon Nap house on suloinen ja miniatyyrimainen. Siellä on jännittäviä sokkeloita ja levähdyslukemiseksi varattu kirjallisuus on valittu oivaltavasti: Hyllystä löytyy Tove Janssonin Taikatalvi ja Michael Enden aikavarkaista kertova Momo.

Eija-Liisa Ahtilan vaikuttava Missä on missä? – videoteos pysäytti pohtimaan kulttuurien törmäystä, väkivaltaa ja sen äärimmäisiä vaikutuksia. Myös Turun kulttuuripääkaupunkivuonna tullaan harjoittamaan kulttuurien törmäyttämistä pienemmässä mittakaavassa, vähemmän vakavilla lopputuloksilla ja iloisemmissa merkeissä. Silti en voi olla ihmettelemättä valtavaa vierailevien tähtien ja kansainvälisyyden aaltoa, joka heti avajaisviikonloppuna tuntuu syöksyvän Turkuun.

Eipä siinä mitään, hyvä juttuhan monikulttuurisuus on! Mutta kun avajaisspektaakkelin tekijät on tuotu Brittein saarilta samoin kuin avajaiskulkueen lyhtyjen pajunoksat, Vauvojen kulttuuripipot valmistettu Portugalissa, Tuli-näyttelykin on vain puoliksi Turkulaisten kätten töitä (hyvä, että edes sen verran!) ja Logomon kuorolaulajat Helsingistä, niin tuntuu, että Turku tai Varsinais-Suomi on vaarassa kutistua pelkästään näyttämöksi tai tarinoiden aiheeksi. Missä ovat täkäläiset kulttuurin tekijät? Missä näkyy Turku? Tähän mennessä bongattu Tom of Finland sekä kuvataiteilija Saara Ekström. Mutta onhan muitakin? Pakko olla!

No vuosi on pitkä, tästä se vasta alkaa. Ja onhan Turku melkein kuin ulkomailla