Mitä todella sanoin Turun Sanomien haastattelussa

Mitä todella sanoin Turun Sanomien haastattelussa

Nyt on kyllä ihan pakko heti blogistin-urani alkuun juuttua tähän turun murre -teemaan ja ruveta kränäämään paikallismedioiden kanssa. Pääsin nimittäin ihan lehteen, kuvan kanssa. Turun Sanomissa oli juttu meistä kulttuurikirjeenvaihtajista ja kolmesta haastatelluista yksi olin minä. Ihan hauskaa oli, viisitoista minuuttiani julkisuudessa. Toimittaja oli ystävällinen ja fiksu, kuvaajakin oli tuttu muista yhteyksistä (Oli kiva nähdä ja terveisiä vaan!). Seuraavan yön sitten valvoin ja murehdin, että en kai sanonut mitään sopimatonta.

No, lehti ilmestyi ja juttu oli ihan ok. Myöskään mitään epäsopivaa tai puhtoista mainettani tahraavaa ei lehteen ollut painettu - kuten esimerkiksi sitä, että osaan laulaa Kainuun maakuntalaulun Saku Sammakon sävelellä. Kiitän hienotunteisuudesta!

Yksi asia jäi kuitenkin kismittämään: kommenttini turun murteen epäselvistä aikamuodoista oli mennyt lehteen ihan väärin. Ehkä oma sekamurteeni (pohjalla kainuuta + ripaus hämettä + muka sivistynyttä akateemista yleiskieltä + vähän turkua) on täkäläisille toimittajan korville käsittämätöntä. Tai ehkä ilmaisin itseäni ihan muuten vaan epäselvästi.

Tässä tulee siis oikaisu: Tarkoitukseni oli kertoa, että turkulaisilla on oma kielioppinsa. Jos ajattelitte tulla käymään Turussa kulttuuririennoissa tai muuten vaan, ei silti hätää. Kommunikointi näiden alkuasukkaiden kanssa kyllä onnistuu parilla niksillä:

1) Muista, että turkulainen kuulostaa aina hiukan kiukkuiselta. Sekä silloin kun hän on kiukkuinen että erityisesti silloin kun hän ei ole.

2) Turkulainen imperfekti kuulostaa oudosti konditionaalilta. Kun turkulainen sanoo ”kattosin” ja ”oppisin” tarkoittaa hän ”katsoin” ja ”opin”. Esimerkki:
turkulainen: ”Kattosin sitä kulttuurivuoden ohjelmakirjaa. Hyvältä vaikuttaa!”
kainuulainen: ”No mikset katso sitä ohjelmakirjaa, jos kiinnostaa?”
turkulainen: ”Kui? Mähän sanoin, että mä kattosin jo!”

3) Turkulaisilla on hauskoja murresanoja, joiden merkitystä voi uusi tulija vain arvailla. Joskus arvaus osuu nappiin, joskus ei. Näillä pärjää jo pitkälle:
Mamma = isoäiti tai muu vanhahko naishenkilö. Ei siis ruotsinkielestä lainattu äiti-sanan vastike.
Toisaikainen = henkilö tai asia, joka vaihtaa jatkuvasti mielipidettään, kiinnostuksenkohdettaan tai olemustaan.
Kui = yleiskysymyssana miksi, miten, mistä syystä. Toimii myös näppäränä keskustelun täytesanana.
Romput = lahkeet
Nassu ja pessu = naama ja takamus. Esim. neiril on nätti pessu.
Munssee, sunssee = minuun, sinuun. Esim. eksää ois rakastunu munssee? = tykkäätkö minusta?
Heideken = jo lakkautettu synnytyssairaala, josta aidot turkulaiset ovat peräisin.
Kränätä = kinata, riidellä, väittää vastaan. Esim. älä kränää mulle, kyl mä tierän paremmin mis föri on.
Nätimet = jokin tunnistamaton ruumiinosa, joka esiintyy lähinnä aidosti kiukustuneen turkulaisen uhkauksissa. Esim. vedän sua kuonoon nii ett nätimet roikkuu.
Mennää kottiin kokkoomaan rottii = on aika lähteä.

Täkäläisten puhe ei siis ole kovin helppoa käsittää. Toisaalta, kuten Turun seudulla kasvanut rakas aviomieheni sanoo, ehkä kestävimmät ihmissuhteet perustuvatkin ymmärtämättömyydelle. Siis tervetuloa Turkuun.