Tästä se alkoi! Keskustelu avajaisista ja siitä olivatko ne rahansa väärtti ja siitä sorsittiinko hyväuskoisia opiskelijoita ja oliko kaikki turvallista, vai ei.

Sirkustaiteen opiskelija siis tilitti tuntojaan paikallislehden mielipidepalstalla: Ulkomaan elävät veivät parhaat hommat ja rahat. Suomalaiset nuoret joutuivat ilotulitteiden ruoaksi ja kuultu delfiinimusiikki oli tuontitavaraa, vaikka täälläkin olisi osattu käyttää rytmikonetta. Surullista oli myös se, etteivät suomalaiset akrobaatit päässeet liitelemään kahdenkymmenen asteen pakkasessa, jäätyneen joen yllä, paikalle, johon tuuli otti mukavasti joka suunnasta. Ei, suomalaiset, siis turkulaiset saivat vain vaarallisia räjähteitä ja pipot. Onneksi tuottava osapuoli tuli järkiinsä ja hommasi kypärät. Ilman kypäriähän tässä maassa ei tehdä mitään, eikä liikuta kävelyvauhtia nopeammin.

Kirjoitus oli kritiikkiä, jossa oli yksilöity puutteet. Tästä seurasi vastakirjoittelua ja tunnettu turkulainen taiteilijakin katsoi asiakseen puuttua valitukseen, ruikutukseen ja ylenmääräiseen negaatioon (aivan viehettävä sana), joka tukahduttaa ikävästi pienen alkaneen positiivisen vireen, joka nyt puhaltelee kauppatorin ympärillä.

Tekstiä lukiessa ei voinut välttyä mielikuvalta, jossa tunnettu turkulainen taiteilija kirjoittaa jo ennen joulua kolumnin, jossa hyökkää puolustamaan Turku2011avajaiskarnevaalitäältätullaaneurooppameininkiä. Tuskin oli sirkustaiteenopiskelijanuorukaisen koneen näppäimistö jäähtynyt, kun jo toisaalla painettiin enteriä.

Nyt sitten minulla on huono omatunto, koska nautin esityksestä, kuten HM:n shortseista kesällä, vaikka kumpaankin on tarvittu riistotyövoimaa. Ei auta enää tunnetun turkulaisen taiteilijan vakuuttelu, että vaikka ne koirat haukkuvatkin, niin kulttuurikaravaani kulkee eteenpäin.

 Voinko katsoa Hairia ilman, että ajatukset vaeltavat piiskatuissa keski-ikäisissä, jotka olisivat edes joku ilta halunneet jäädä sohvan nurkkaan syömään suklaata ja katsomaan Akuuttia. Tai nuorta, jolla oli koeviikko, mutta lukemisen sijaan piti mennä luukuttamaan äänialaansa nahkapöksyihin sonnustautuneena.

Mitä tässä voi sanoa, paitsi, että nyt ainakin kannattaa tulla tänne Turkuun. Hyvällä tuurilla voi pahottaa mielensä ja huonolla tuurilla vielä enemmän, jos ei ehdi katsomaan "Puun ulottuvuudet"-näyttelyä, joka on esillä vai 6.2. asti ja jossa voi tutustua Alvar Aallon tuotantoon. Ketähän sekin riisti!