Avajaiset olivat ja menivät. Tulta ja akrobatiaa. Samat elementit kiehtoivat ihmisiä keskiajallakin. Vaikka niin pitkälle ei historiassa menty, niin juhlat olivat mitä keskiaikaisimmat höystettynä trance- ja delfiinimusiikilla.

Logomo taas oli mukavasti rosoinen tila, jota täyttivät lipun ostaneet asiakkaat ja kutsuvieraat. En sano mitään kutsuvieraista, jotten vaikuttaisi ylimieliseltä kärsimyksestäsyntyytaidettakulttuuripaskiaiselta.

Olen ehtinyt hankkia mukavia ja elämyksellisiä kokemuksia, mutta myös katsojia älyllisesti aliarvioivia taidepläjäyksiä. Edelleen kaipaan taiteilijalta jotain sanottavaa, tai kykyä ilmaista jotain yksinkertaista asiaa niin, että, jos ei nyt ihan kyynel kirahda silmään, niin edes vahva tunnekokemus vavisuttaa. Taiteen kokeminen vaatii harjoittelua. Olen itse harjoitellut liian vähän teatteritaidetta. Osin laiskuutta, osin siksi, että olen onnistunut valitsemaan mielestäni huonohkoja esityksiä. Aion jatkaa kuitenkin harjoittelua, koska tiedän, että maailma ja Turkukin tarjoavat hienoa teatteria.

Tämä vuosi antaa paljon. Kaikki ei varmaankaan yllä sille tasolle, jota odotan, mutta uskon, että joku vielä yllättää minut ja ravistelee kyynisyyttäni, pudottaa polvilleen ja saa minut häpeämään ennakkoluulojani. Olen huono siteeraamaan ketään, koska muisti pätkii, mutta Sartre kirjoitti (olisikohan Inhossa) suunnilleen näin - Täytettyään 40 vuotta, he kokevat tapahtumat keskeltä ja näkemättä jäävät alku ja loppu. He myös alkavat pitää hokemia totuuksina.- Tämä ei ole sanatarkka lainaus, vaan ajatus. Toiset meistä täyttävät tuon 40 vuotta jo kaksikymppisinä ja toiset eivät koskaan.

Taide ruokkii mielestäni aisteja ja auttaa pitämään niitä avoimina. Taide/kulttuuri ovat  kaikille hyväksi. Sen löytäminen vai saattaa joskus olla vaikeaa. Sen vuoksi uskon tuohon harjoitteluun. Tästä aasinsillasta pääsen taas siihen, että vilpittömästi kehoitan kaikkia hakemaan vuoden aikana kokemuksia täältä. Vaikka ei kaipaisi sinfoniakonserttia, sen kuunteleminen voi tehdä hyvää. Rauhallisen mielentilan voi saavuttaa kirkossa, jossa esiintyy kamarimusiikkiorkesteri. Kaupungilla olevia ja tulevia ääni- ja valoteoksia voi katsoa ja kuunnella ilman ajatusta "tuon minäkin olisin kyennyt tekemään.

Kun te nyt sitten tulette Satakunnasta tänne ja toivottavasti tulette, niin katsokaa myös netistä, muualtakin kuin virallisilta kulttuurikaupunkisivuilta, sitä pienien klubien tarjontaa, tai vaikka yliopiston kaikille avoimia luentoja. 

Talvella ei varmaankaan mikään suomalainen kaupunki ole parhaimmillaan. Lumi ja kylmyys rajoittavat liikkumista. Keskustan kahvilat tuntuvat houkuttelevammilta, kuin käveleminen museosta toiseen. Talvella onkin helpompaa suunnitella etukäteen, mihin haluaa mennä ja selvittää liikenneyhteydet. Turku on mukavasti niin iso kaupunki, ettei tunnista vastaantulijoita, mutta niin pieni, että liikkuminen paikasta toiseen onnistuu usein kävellen. Pihlavastakin on helppo tulla ensin Mäntyluodon bussilla linja-autoasemalle ja sieltä sitten ykköslaiturilta lähtevään Turun bussiin. Se Logomo on mukavasti linja-autoasemalta kävelymatkan päässä ja tällä hetkellä siellä voi miettiä, onko jalkapallo tosiaan vain peli, tai katsoa valokuvanäyttelyä Liisasta Ihmemaassa. Jos haluaa nähdä, miten Turku palaa uudestaan ja uudestaan, sekin onnistuu ja lopuksi voikin sitten pohdiskella "Tom of Finland"-näyttelyn mieskuvaa. Logomossa kahvilakin on kokemus, jossa voi levittää kulttuurikalenterin pöydälle ja tutkailla, missä sitä iltapäivänsä viettäisi.