Kirjoitan ammattimaisesti tarinoita, mutta se on aika erilaista kuin kertoa niitä ihmisille, jotka ovat läsnä. Sieltähän kaikki on tietenkin alkanut, leirinuotioilta, joille esivanhemmat ovat kokoontuneet päivän töiden päätyttyä. Silloin ei ollut televisiota, eikä edes nettiä, joten piti keksiä jotain muuta hupia. Nordiska Röster-Pohjoismaisia ääniä hanke käynnistää Turussa tarinakahvilat, joiden päämääränä on elvyttää vanhaa tarinankerrontaperinnettä. Ideana on siis mennä tapaamaan kavereita ja samalla kertoa tarinoita. Tämä sopii ekstroverteille tyypeille, mutta ehkä introvertitkin voisivat mennä varovasti taka-riviin, oven pieleen? Harkitsen osallistumista, enkä pelkästään siksi, että hanke on jollakin tavalla etäisesti kytköksissä myös meidän hankkeeseemme. Ihmisten jutut ovat kiinnostavia. Kirjailijathan harvoin keksivät mitään omasta päästään, vaan varastavat muilta minkä kehtaavat. Niin minäkin teen. Ehkä näemme Tarinakahvilassa. Kotiteatterin sivuilta lisää tietoa aiheesta.