Talvi tuli tän Turkuuki, ja niin kylmä tuuli puhaltaa merelt, et on iha pakko laittaa pipo päähä ku lähtee ulos. Mut vaik ulkona tuiskuaa ja vähä pakastaa, ni hairilaisten harkois on hiki. Ohjaaja Marle vetää harkkoja, ja kohtauksia mennään läpi uudestaan ja uudestaan. On mielenkiintoista nähdä nyt näin läheltä miten teatteria/ musikaalia tehdään. Ohjaaja luo meille mielikuvia ja heittää ajatuksia ilmaan. Me kuuntelemme, keskitymme ja koetamme päästä oikeeseen tunnelmaan ja vireeseen, ja muistaa repliikit :). Vaikka samaa kohtausta mennäänkin monta kertaa läpi, se ei turhauta, sillä siihen saa aina jotain uutta pientä näkökulmaa, ajatusta, äänensävyä. Ja aina olo on varmempi kun harjotellaan, harjotellaan, harjotellaan... Ja vaikka ei itsellä juuri siihen kohtaukseen olisikaan puheroolia, niin kaikki ketkä lavalla ovat, ovat mukana kohtauksessa, ilmein, elein jne. Välillä voi myös saada ns. naurukohtauksen eli hepulin :). Ei voi mitää, et naurattaa, ku "Hjärtta ja Bjärtta heiluttaa käsiveskojaan"! Kyl me sit esitykses hallitaa eleemme ja ilmeemme... :) Esitys koostuu monesta, monesta pienestä asiasta ja niitä nyt hitsailemme yhteen.

Mikko opetti meil flikoil uutta tanssia, ja siin pitää saada lantio pyörimään ens toiseen suuntaa, ja sit tehdä käännös ja alkaa pyörittää lantiot taas toiseen suuntaan... Mut mää nyt pohdin sitä, et onks naisten ja miesten lantion pyöritys suunnas jotain samanlaist eroo, ku on naisten ja miesten paidan napitukses? Eli se miesten napitus on väärinpäin. Kun Mikko käskee kääntyy vasemman kaut ja sit alkaa pyöritel oikeen kaut lantiot, ni mää tekisin just päinvastoin. Tää voi ol myös iha mun oma henkilökohtane "vika". Jos muut flikat osaa ens treeneis tehdä samanlail ku Mikko, ni myönnän vikani.

Reilu 80 päivää meiä ensi- iltaan. Kuimmont päivää sil Jules Vernel meni siin maapallon kiertämises?