Teksti: Pauliina Suominen

Kirjoittaja on Turun Nuoren Teatterin pitkäaikainen näyttelijä.

Aamu. Valtava tuska. Infernaalinen polte. Olenko yöllä pudonnut sängystäni, menehtynyt? Siirtynyt sinne, minne aurinko ei paista? Tämän tunteen reisi- ja niskalihaksistossani on oltava paholaisen hehkuvan talikon pistelyä. Tyynyn vieressä on pino hiirenkorville taipuneita papereita, selvästi paholaisen asiapaper-

Hetkinen. Ymmärtääkseni helvetissä ei ole papereita. Ja silloin muistan: En ole joutunut manalan maille, vaan päässyt mukaan esiintymään maailman ensimmäiseen heavy-musikaaliin, Turun Nuoren Teatterin 1827 Infernal Musicaliin. Lihaksistoni poltteen aiheuttanut paholainen on musikaalin koreografi Mikko Kaikkonen, jonka johdolla monikymmenpäinen ensemblemme on eilisillan treeneissä tärisyttänyt vanhan kivipainon lattioita. En edes halua tietää, mitä itse pääpiru eli ohjaaja J-P Mikkola laittoi näyttelijätoverimme tekemään seinän toisella puolella, niin vertahyytävät olivat J-P:n vetämistä hahmotreeneistä korviimme kantautuneet huudot…

Töitä on tehtävä vielä järjettömän paljon, ennen kuin ensi-ilta räjähtää Logomolla tammikuussa. Välillä projektin kunnianhimoisuus jopa hirvittää, sillä hevi on vaativa laji. Ei riitä, että laulaa nätisti ja tanssii viehkosti. Omaksuttavana on kokonainen asenne. Olemme kuitenkin jo edistyneet ensimmäisistä treeneistä, joissa eräs näyttelijä luonnehti mielikuvaansa hevigenrestä ilmaisulla ”hikisiä miehiä nahkahousuissa”. Mutta ei huolta, niitäkin tullaan varmasti näkemään…

Selvennykseksi todettakoon vielä, että termi ”hevi” ei tässä yhteydessä tarkoita samaa kuin päivittäistavarakauppojen lyhenne hedelmä-vihannesosastosta. SEURAA JUONIPALJASTUS: Turun Nuoren Teatterin 1827 - Infernal Musicalin esityksissä Logomossa EI näillä näkymin tulla havaitsemaan laulavia nauriksia tai Broadway-henkisten tanssijapunajuurten rivejä. Sääli sinänsä.

Työryhmän tie kohti kulttuuripääkaupunkivuoden tajunnan räjäyttävintä ensi-iltaa tulee varmasti olemaan paitsi kiehtova, myös raskas - eikä vain musiikillisesti. PALAN halusta jakaa kanssanne suuret tunteet ja pienet yksityiskohdat, jotka eivät HEVILLÄ unohdu.

P.S. Pahoitteluni näistä pakollisista, joskin lievästi mauttomista ja ennalta arvattavista sanaleikeistä. Kaikki hyvät ja heavy-uskottavat läpät on katsokaas säästettävä itse musikaaliin.

P.P.S. PALA(a)n asiaan piakkoin. Beware.