Liisana Ihmemaassa

Liisana Ihmemaassa

Avajaishuuma on nyt ohi. On aika palata kulttuurintäyteiseen arkeen.

 – Olemme kuin Liisoja Ihmemaassa. Pääsemme kurkistamaan tapahtumiin, jotka eivät kuulu meidän jokapäiväiseen arkeen, analysoi bloggaajakollegani kaupungintalon medialounaalla perjantaina. 

Niinpä. Viime viikonloppu oli yksinkertaisesti upea.



Pakkanen ja pimeys

Oikealla näet ottamiani satunnaisia  kuvia viikonlopun meiningistä. Virallisten edustuskuvien tasolle ne eivät yllä, mutta monipuolistavat kenties mielikuvaa avajaisista.

Kannattaa klikata kuvat suuremmaksi, jotta näkee myös kuvatekstit.

Pakkanen on kuvaajan pahin vihollinen, samoin pimeys. Kumpaakin oli tarjolla runsaasti. Akku kului hetkessä. Se loppui juuri ennen avajaisesitystä.

Pitäisi aina pitää mukana ladattu vara-akku!


Aprillipäivän maisteri kulisseissa

Tänään alkoi toinen lukuvuoteni toimittajakoulutuksessa. Olen myös tuoreehko filosofian maisteri latinan kielestä. Valmistuin osuvasti viime aprillipäivänä.  Minulla ei ole juurikaan työkokemusta toimittajana.

Pääsin silti seuraamaan kansainvälistä mediasirkusta sen kulisseihin.

Se tarjoaa tässä vaiheessa uraa valtavasti mahdollisuuksia ja oppimisen paikkoja.  Se on etuoikeus, mutta myös velvollisuus.


Vakavaa hommaa

Otan kulttuurinkirjeenvaihtajan tehtävän vakavasti. Tarkkailen kulttuurivuotta sellaisesta näkökulmasta, jota tavallinen suomalainen ei pääse näkemään.

 Toivottavasti vuoden tunnelmat välittyvät myös teille, lukijat.


Maanpinta kutsuu

Koko viikonlopun olen leijunut pilvissä. Alkaa olla aika palata pikkuhiljaa maanpinnalle.

Tartun tenttikirjaan. Tähtään kohti toteutumattomia journalistisia unelmia kulttuuritoimittajana.

Tämä blogi kuitenkin jatkaa säännöllisen epäsäännöllistä päivittymistään koko vuoden ajan. Otetaan yhdessä selvää, mitä turkulainen kulttuuri oikein on!









Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy