Mitä tapahtuu, kun tavallinen turkulainen opiskelijatyttö tutustuu Logomon näyttelyihin? Otimme selvää, tekeekö kulttuuri oikeasti hyvää.

– Olen tällainen kulttuurisiipeilijä. Käyn museoissa lähinnä ilmaisina teemapäivinä, koehenkilömme tunnustaa.

Kulttuurikuntoilua

– Tämähän on oikeasti hieno! Pitkä silta on osattu hyödyntää, hihkuu ystäväni kun ylitämme Rautatiesillan punaisessa hohteessa.

Sillan valo- ja ääniteos surisee. Lähestymme Logomoa. Jonotamme lippuja avajaispäivän ruuhkassa.

– Tässähän tulee samalla lenkkeiltyäkin. Lenkkeilyhän jatkuu vielä sisällä näyttelyssä. Varsinaista kulttuurikuntoilua!

Kärsivällisyyskyvyn rajoilla

Menemme ensin Tuli on irti! -näyttelyyn.  Näyttelyn avaa videoshow. Se saa kulttuurisiipeilijän odottamaan innolla näyttelyä.

Näyttelyssä on paljon interaktiivista toimintaa. Itse saa kokeilla muun muassa tulipalon sammutusta.

– Täällä on liian paljon tietoa. En jaksa keskittyä, kulttuurisiipeilijä tuskailee.

Riennämme katsomaan Turku palaa -pienoismalliesitystä. Teatterisavu nousee palon etenemistä havainnollistavasta pienoismallista. 

– Pienoismalli oli hieno. Sen takana pyörinyt animaatio oli tosin tylsä, kuuluu tuomio.

Taidekriitikko esiin!

Kuvataidepuolella kulttuurisiipeilijän imago alkaa rakoilla.

– Hei, mähän tiedän tuon taiteilijan. Olin sen näyttelyssä.  Tom of Finland on täällä myös! Selailin kirjaa taiteilijasta yhden ystävän luona.

Liisa ihmemaassa -näyttely tuo esille suorastaan sisäisen taidekriitikon.

– Koen teokset krittiikinä nykymenoa vastaan. Nuoret naiset mainostavat itseään ulkonäön kautta. Samalla karkkivärit luovat ristiriidan ällöttävän aihevalinnan kanssa. Sommittelu on kuitenkin huoliteltua, luonnehtii koehenkilö Evan Badenin Teknisesti intiimi -teossarjaa.

Muutkin valokuvateokset herättävät voimakkaita tunteita.

– Makeeta! Tulee ihan kylmiä väreitä. Samalla kuitenkin yrjöttää, kulttuurisiipeilijä innostuu Alain Paiementin teossarjasta Arrangements According to Nature.

Krapulassa taidenäyttelyihin

– En tiedä, olisinko käynyt Logomossa ilman avajaishuumaa. Enkä tule katsomaan näyttelyitä uudestaan, pohdimme näyttelyn jälkeen.

 –  Logomon kahvilassa käyn varmaan useamminkin kavereiden kanssa vuoden mittaan, miettii Logomon kokenut kulturelli kädessään kuppi kuumaa.

– Itse asiassa käyn toisinaan taidenäyttelyissä sunnuntaisin, krapulassa. Silloin teokset kokee voimakkaammin, paljastaa kulttuuripääkaupungin asukas.