Turkulaiset hytisivät pakkassäässä ilotulituksen loisteessa. Walk the Plankin  avaisperformanssi keräsi ennätysyleisön.

Toivomuksenani illalle oli pikkupakkasta, ei Siperian mieleen tuova ikitalvi. Toisaalta pilvettömällä pakkastaivaalla erikoisefektit pääsivät oikeuksiinsa.

Hyytävä retki

Mietin esitystä aluksi aivan tavallisen turkulaisen näkökulmasta.

Ensin raahaudut entiselle telakka-alueelle, joko kävellen tai bussilla.  Jokirannassa tönitään tungoksessa ja tapellaan parhaista paikoista. Et silti välttämättä edes pääse esitysalueelle, koska sinne otetaan sisään vain tietty määrä ihmisiä.

Esitys tapahtuu kahdella puolella jokea. Väkijoukon keskeltä ei välttämättä näe kuin osan esityksestä. Paleltaa.  Yrität rynniä eteenpäin, nähdä paremmin, mitä tapahtuu. Viimein jostain kuuluu lähtolaskenta.

Kuumaa glögiä

Kutsuvieraspuolella  Forum Marinumissa kaikki on toisin. Tarjolla on kuumaa glögiä ja poropasteijoita. Sisätiloihin pääsee lämmittelemään.

Terassi kohoaa ihmismassan ylle.  Yleisössä arvuutellaan, näkyykö Suomen Joutsenen kannella Tarja Halosen sivuprofiili. Vieressä seisoo Janina Anderson.

Toisessa kerroksessa kohoaa mediakeskus. Läppärit surisevat, kameroita viritellään. Parhaista kuvauspaikoista tapellaan. Onnistuimme saamaan lopulta todella hyvät paikat mediatasanteelta.

Etuoikeutetussa asemassa

Linja-autot kuljettivat mediaa ja kutsuvieraita tapahtumapaikoille helposti ja nopeasti. Ulkona ei tarvinnut olla kauaa.  Koko ajan oli mahdollisuus päästä sisälle.  Silti jalat muuttuivat tunnottomiksi ja hengitys höyrysi.

Katson alapuolella vellovaa väkijoukkoa. Mietin tavallisia turkulaisia. Ajattelen lapsia, jotka hytisevät väentungoksessa, eivätkä silti välttämättä näe mitään.

Olo tuntuu etuoikeutetulta.  Lähtölaskenta alkaa ja liekkilogo nousee Aurajoen ylle.

Onnea Turku!

Olin juuri muuttanut Turkuun niihin aikoihin, kun Turku sai kulttuuripääkaupunkivuoden itselleen.

Mietin silloin, mahdanko enää asua kaupungissa vuonna 2011. Viidessä vuodessa olen rakastunut kaupunkiin. Suhteemme on vakaalla pohjalla. Tästä on tullut koti.

 En olisi ikinä uskonut, että pääsen itse omalta osaltani toteuttamaan kulttuuripääkaupunkivuotta.

Pääsen vuoden aikana kohtamaan kulttuuria aitiopaikalta ja saan vielä kirjoittaa siitä. Se on unelmieni täyttymys. 

Kiitos Turku, kiitos lukijat.  Toivotan kaikille kulttuurintäyteistä vuotta 2011!