Yhtä aikaa kun kulttuuripääkaupunki elää historiaansa, se miettii ja arvioi myös tulevaisuuttaan. Lehtien palstoilla kriitikot ja kiittäjät käyvät debattia siitä, tuoko kulttuuripääkaupunki tullessaan viimeisen naulan kaupungin kulttuurilaitosten arkkuun vai nouseeko pääkaupungin mullasta uutta ja elinvoimaista ja ennen kaikkea jatkuvaa kulttuuritoimintaa. Jatkuvuus kaikessa arkisuudessaan on se sana, jonka kulttuuripääkaupungin kiittäjät ja ennen kaikkea rahoittajat haluavat kuulla. Mitä iloa on vuoden kulutusjuhlista, jos sen seurauksena ei synny jotakin, josta kaupunkilaiset voivat nauttia pidempäänkin?

Saaristo-ooppera on varmasti yksi monista juuri kulttuuripääkaupungin tuotantoa varten rekisteröidyistä yhdistyksistä. Gian Carlo Menottin Meedio oli pitkäaikainen haave, jolle avautui mahdollisuus toteutua. Toki yhdistyksen perustamista oli mietitty etukäteen ja erilaisia toiminta-ajatuksia ja tuotantoja hahmoteltu yön pimeinä tunteina, mutta todellisen paperityön sai aikaan juuri kulttuuripääkaupunkihanke.

Meedion myötä yhdistys sai kerta heitolla konkretiaa – nyt oli tuotanto, jota kohti edetä. Tuntui hyvälle, kun jokin taho uskoi meihin niin paljon, että lähti rahoittamaan tyhjästä ponnistavan yhdistyksen tuotantoa. Liian usein rahoittajilta saa työttömälle työnhakijalle niin tutun lauseen: ”Valitettavasti teillä on liian vähän kokemusta ja näyttöä.” Näissä tilanteissa epätoivoinen kysymys on aina, että mistäköhän sitä näyttöä ja kokemusta pitäisi sitten hakea. Kenellä on rohkeutta ja uskallusta antaa meille mahdollisuus? Tässä mielessä kulttuuripääkaupunki on ollut ihailtavan ennakkoluuloton. Hankevalinnoissa on todella luettu sisältöjä ja annettu mahdollisuuksia uusiin avauksiin.

Rahaakin tärkeämpää kulttuurituotannossa on usein usko itseen ja tunne siitä, että muutkin uskovat tekemiseen. Hyvästä hengestä lumipallo lähtee usein pyörimään. Tuki voi olla niinkin pientä kuin paikallisen viinitilallisen tokaisu: ”Jos vaan tarvitsette viiniä tilaisuuksiinne, niin siltä osin voimme sitten tulla vastaan.” Näistä pienistä hyvistä hetkistä saa taas voimia kirjoittaa suurempien summien hakemuksia ja uskoa siihen, että josko tällä kerralla vaikka onnistaisi.

Saaristo-oopperalle kulttuuripääkaupunki tuo tullessaan ensimmäisen suuren ja näkyvän tuotannon. Yhdistys on kuitenkin jo nyt muutakin kuin kulttuuripääkaupunkivuoden tuotanto. Jäseniä on jo lähes neljäkymmentä, 1-vuotisjuhlia juhlitaan näyttävästi Jaakko Kuusiston Makuukamarioopperan säestyksellä ja kesällä Saaristo-ooppera kiertää nimensä mukaisesti saaristoa. Yhdistys on käynnistänyt myös Euroopan maaseudun kehittämisrahaston Leader-hankkeen, jonka myötä toiminnan aloittaminen on saanut uutta potkua. Jo nyt on varmaa, että Saaristo-ooppera elää ja voi hyvin myös kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen.