Merikrumeluurien ripustus oli haastava urakka


Tuomiokirkkosillan alla tapahtui viikonloppuna kummia. Rannalla lepäsi suuria heijastimista sidottuja kappaleita, joita kuljetettiin veneellä sillan alle. Köysin varmistetut kiipeilijät roikkuivat sillan rakenteissa ja kiinnittivät niihin heijastinkappaleita, jotka välkkyivät ja kimmelsivät auringossa.

Kyseessä on taiteilija Renja Leinon Merikrumeluurit-teoksen pystytys, joka ei ollut kaikkein yksinkertaisin tehtävä. Sillan alle kiinnitettiin tuhansista heijastimista kootut valo-oliot, krumeluurit, jotka heijastavat valoa hämärässä tilassa sillan alla. Teoksen osat kiinnittyvät suoraan siltaan, joten ripustuspaikka on haastava, ja ripustajien avuksi olikin pyydetty kolme kiipeilijää Suomen Luolaseurasta.

Kiipeilijä Dare Talvitie kertoo ripustusprosessista:

"Keväällä meiltä kysyttiin että olisiko Tuomiokirkkosillan päätyjen alla mahdollista kiipeillä ja ripustaa taideteos sitä kautta. Tottakai se olisi mahdollista! Sillan alla risteilevät teräsrakenteet ovat täynnä kahvoja ja koloja joista voi pitää kiinni tai joihin kiinnittää köysiä. Emme ehkä ole korkeanpaikan työn asiantuntijoita, mutta luolaharrastuksen ja kiipeilyn kautta ainakin lahjakkaita harrastajia, ja varustusta meillä on riittävästi.

Pidempänä saan kiivetä, parini huolehtii köydellä varmistamisesta. Kiipeilytossujen kanssa teräspalkkien päällä on hyvä kävellä, ja köysi pitää huolta siitä etten putoa. Lähellä sillan päätyä kiinnittäminen on helppoa: kiepautan vaan minulle ojennettavan vaijerin päät pystytolppien ympärille ja ripustan taideteoksen niiden varaan. Venemiehistö nostaa teoksen osat minulle ja kannattelee niitä kekseillä samalla kun kiinnitän niitä vaijeriin. Suurin vaara on vahingossa pudottaa kasa pulunkakkaa heidän päähänsä.

Sillan keskiosissa ripustaminen käy hieman luovemmaksi. Pääsen roikkumaan vaakarakenteiden alapuolella ja pujottamaan vaijeria hankalista paikoista. Heijastimet kalisevat ja rautalanka syö käsiäni. Lepään välillä turvaköyteni varassa ja katselen Aurajokea joka virtaa metrin pari alapuolellani. Siinä kelluu kaikenlaista moskaa. Vaikka asuin Turussa 15 vuotta, en tainnut koskaan näin konkreettisesti kohdata joen törkyisyyttä.

Kymmenessä tunnissa seitsemän hengen työryhmä saa teoksen ensimmäisen puolikkaan paikalle. Olin odottanut tämän olevan paljon työläämpää. Kädet ovat roikuskelun jälkeen vähän väsyneet, mutta rannalta puiden seasta katsottaessa sillan alapuoli on jo muuttunut erilaiseksi.”

Merikrumeluurien ripustus kestää kolme päivää, ja sen jälkeen ne kimmeltävät sillan alla pitkälle syksyyn. Valo-olioiden kirkas välke tuo mieleen puhtaan meren kimmellyksen, etenkin kun ne heijastuvat mutaiseen Aurajokeen.

Lisätietoa Merikrumeluureista
Lisätietoa Suomen Luolaseurasta

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy