Mie oon siis kotoisin Kouvolasta, tuosta betonin ja rautateiden luvatusta maasta.

Kouvolassa on miun kotini, nyt ja aina. Vaikka asuisin ulkomailla palmujen katveessa tai kauneimmassa metropolissa, niin Kouvolaan palaisin aina lopulta. Edes käymään.

Viime kesän mie vietin Kouvolassa töiden vuoksi, vaikka vakituinen residenssi oli edelleen Turussa. Nyt jään Turkuun ja voi että mie olen siitä onnellinen! Turku on 1,5 vuoden suhteemme jälkeen yhä yllätyksiä täynnä ja rakkautemme on kiihkeää, lähes säädyttömän ihanaa.

Mutta sitten on Kouvola, suloinen rakastettuni. Tämän jutun on pysyttävä salassa, sillä kun muuttaa pois kotikonnuiltaan, kuuluu vanhoja seutuja aina väheksyä edes vähän aikaa. Silti Kouvola on miulle lempeä ja hellä. Aina kun saavun sinne voin lakata miettimästä ja vain olla. Viime keväänä synkistelin, kun jouduin jättämään Turun taakse. Nyt taas tuntuisi ihanan turvalliselta palata pullantuoksuiseen Kouvolaan.

Kouvolaan minuu vetää myös veljeni vaimon odottama kummilapsi. Tyttö kuulemma. Häntä odotan vanhempiensa kanssa kuin kuuta nousevaa.

Turku on yksinkertaisesti kaunis, siinä missä Kouvola täynnä tunnetta. Varsinkin kesällä kaupunki on henkeäsalpaava. Raikkaat aamut torilla, kuumat ja leppoisat päivät Samppalinnan maauimalassa, lempeät illat jokilaivoilla…

Sinun, rakas lukijani, on koettava molemmat kaupungit vain, jotta voit sanoa kokeneesi palan todellista Suomea. Tapahtuma Yllätyksiä sivuraiteilta on Kouvolalaisten panostus kulttuuripääkaupunkivuoteen 2011.

Jos sie et pääse Kouvolaan asti, kannattaa kotimaan matkailu aloittaa tänään tai huomenna kyseisestä tapahtumasta.

Mistä ihmeestä on kyse?