Pöydällä on erivärisiä maalipurkkeja ja askartelutarvikkeita. Innokkaat lapset suunnittelevat, piirtävät ja sekoittavat värejä. Mistä mahtaa olla kyse?

Halisten koululla järjestetty Lippu liehumaan -työpaja tarjosi taas uudenlaisen vapaaehtoiskokemuksen. Lapsille suunnatussa työpajassa suunniteltiin ja tehtiin omalle kaupunginosalle lippuja kankaanpainantamenetelmällä. Valmiit liput esitellään mahdollisesti viikon päätteeksi jossakin kaupunginosaviikon tapahtumassa. 

Vaikka kankaanpainantatyöskentely ei ollut minulle ennestään tuttua, tai ainakin edellisestä kerrasta on kulunut niin pitkä aika, etten enää kykene sitä muistamaan, kävi tekniikka nopeasti tutuksi lasten puuhastelua seuratessa. Ensin oma kuva suunniteltiin ja piirrettiin paperille, josta se sitten leikattiin irti saksilla ja aseteltiin puukehikon päälle. Kehikon alle aseteltiin tyhjä kangas. Sitten mieluisan värin valinta ja sekoitus sekä levitys telalla kehikon päälle - ja voilà - kankaassa on painettu kuva.

Lapset pursusivat intoa ja luovuutta. Lasten energisyys oli paikoin jopa hengästyttävää. Pajan vetäjä olisi tuskin yksin pysynyt samanaikaisesti moneen suuntaan sinkoilevien lasten perässä. Kun moni haluaa kysyä ja kertoa tekemisistään samanaikaisesti, on hyvä, että paikalla on muitakin aikuisia, jotka ehtivät kuunnella ja neuvoa.

Lippujen ideoinnissa ja aiheissa vain taivas oli rajana. Lippuihin ikuistui niin perhosia, sydämiä, nimiä kuin kukkiakin kaikissa sateenkaaren väreissä. Lapsille tyhjän paperin kammo vaikutti olevan tuntematon käsite, sillä aiheita keksittiin vaikka muille jaettavaksi. Vapaaehtoisen rooliin kuuluikin värin levittämisessä avustamisen ja siivoamisen lisäksi lasten ideoiden kuuntelu ja valmiiden töiden ihastelu.