Pyhää ja pahaa määrittelemässä

Olen kokenut vieroitusoireita kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumista muuttaessani elokuun lopussa työn perässä Helsinkiin. Olen harmitellut sitä, etten ole päässyt osallistumaan kaikkiin mielenkiintoisiin kulttuuritapahtumiin, joita syksyn aikana on järjestetty. Olen lukenut esitteitä, mainoksia ja Turku2011-sivuja haikein mielin. Sähköpostiin on tullut kutsuja erilaisiin vapaaehtoistehtäviin, jotka olen hammasta purren joutunut jättämään väliin.

Vaikka arki kuluu marraskuun loppuun asti Helsingissä, voin onneksi viikonloppuisin käydä Turussa. Niinpä päätin ilmoittautua kolmiosaiseen Camera Sacra & Mala -tapahtumasarjaan, joka järjestetään nyt syksyllä osana Pimeyden 876 -kulttuuripääkaupunkihanketta. Tapahtumasarja koostuu valokuvaustyöpajasta, Studia Generalia -luennoista ja kaupunkikävelyistä. Eri tapahtumien yhdistävien teemana pyhyys ja pahuus, joita pyritään pohtimaan ja määrittelemään uudenlaisista näkökulmista. Pyhyys ja pahuus ovat häilyviä ja ajan myötä muuttuvia käsitteitä. Ne muuttuvat ja vaihtelevat sekä yksilötasolla että kulttuurisesti.

Aiheessa riittää pohtimista ja keskustelemista, mikä tuli esille valokuvaustyöpajan aloitusviikonloppuna. Työpajaviikonloppu pyörähti käyntiin taiteen maisteri ja uskontotieteen tutkija Nina Kokkisen luennolla "Pyhä ja paha ja niiden ikonografia". Luennolla syvennyttiin pyhän ja pahan käsitteisiin, niiden määrittelyyn sekä siihen, miten pyhyyttä ja pahuutta on ollut tapana kuvata taiteessa.

Lauantai vierähti kamera kädessä kaupungilla, kun yritin etsiä erilaisia kuvauskohteita, jotka ilmentäisivät jollakin tavoin pyhyyttä tai pahuutta. Tarkoitus oli etsiä aiheita perinteisesti uskonnollisiksi miellettyjen alueiden ulkopuolelta, helposti huomaamatta jäävistä arkipäiväisistä tilanteista. Jokainen sai itse määritellä pyhän ja pahan tilansa.

Kardinaalihyveistä valitsin oikeudenmukaisuuden, jota kuvasin lakikirjan kautta. Kolikkokasa symboloi ahneutta, Raision alikulkutunnelista löydetty kirosanoilla höystetty graffitti vihaa sekä metsän kallio ja puiden välistä siivilöityvät auringon säteet pyhyyttä ja Jumaluutta. Aitojen ihmismallien puuttuessa Samppalinnan mäellä sijaitseva G. A. Petreliuksen muistomerkki sai ilmentää pyhää äiti ja lapsi -suhdetta sekä Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalla sijaitseva sankarihautojen muistomerkki isänmaata.

Sunnuntaipäivän vietimme kuvia analysoiden ja niistä keskustellen. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka eri tavoin kurssin osallistujat olivat teemoja kuvanneet. Kuvien tarkastelu yhdessä avasi uusia näkökulmia aiheeseen. Valokuvaustyöpajan blogissa myös muilla on mahdollisuus tulla uudelleenmääritelemään pyhää ja pahaa keskustelun ja kuvien kautta.

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy