Kun ihminen kuolee, mihin hän menee? Missä hän on? Ja missä on missä?

Näin kysyy pikkupoika Eija-Liisa Ahtilan videoinstallaatiossa MISSÄ ON MISSÄ – WHERE IS WHERE? Poika jatkaa: Haluaisin ettei Jumala lupaa mitään, mikä ei ole tässä.

Ahtilan teoksessa videokuvaa heijastetaan samanaikaisesti kuudelle valkokankaalle. Teos sijoittuu suomalaisen Runoilijan (Kati Outinen) kotiin, mutta varsinainen tapahtumapaikka on Algeria ja sen itsenäistymissota Ranskasta 1950-luvun lopulla. Tarinan keskiössä on kolme pikkupoikaa. Kaksi heistä surmaa kolmannen leikkikaverin. Lapsen logiikka on selkeää. Eroaako lapsen surmateko siitä, että sotilaat surmaavat sotilaita? Viaton lapsenkatse ja lapsen puhe saa sodan kuulostamaan juuri niin mielettömältä kuin se onkin. Suomalainen Runoilija pohtii yhdessä Kuoleman (Tommi Korpela) kanssa traagista tarinaa. Tarina ei jää vain tapahtuvaksi ”tuolla jossain”, vaan niin kuin tarinoilla on tapana, ne pystyvät liikkumaan ja liikuttamaan yli rajojen, kulkemaan sinne missä on missä. Globaalissa maailmassa traagiset tarinat ovat jokaisen kuultavilla.

Odotin koko alkuvuoden sopivaa hetkeä mennä katsomaan Missä on missä. Sopiva hetki tuli viimein, kun huomasin sen olevan esillä viimeistä viikkoa. Veikkaan, ettei monikaan Logomo-kävijä jaksa pysähtyä melkein tunnin mittaisen teoksen ääreen. Varsinkaan kun teos ei ole helpoimmasta päästä.

Missä on missä –teos on kuitenkin ehdottomasti Logomon näyttelyistä eniten ajatuksia herättävä. Kolonialismin teemat sopivat hyvin myös tähän päivään, kun Euroopan rajat ovat jatkuvan ylityksen sekä puolustuksen paikkoja ja vieraat kulttuurit entistä lähempänä. Eeva-Liisa Ahtila (s. 1959) on yksi kansainvälisesti arvostetuimmista nykytaiteilijoista. Logomossa nähtävä Missä on missä on ilmeisesti ensi kertaa esillä Suomessa ja Logomossa vielä tämän viikonlopun. Menkää katsomaan!