Kun viimeksi hehkuttelin tämän vuotista Puupäähatun voittajaa, niin jatketaan samalla linjalla, tosin tämän kertainen aiheeni on pokannut kyseisen palkinnon jo vuonna 1990. Touko Laaksonen alias Tom of Finland (8. toukokuuta 1920, Kaarina – 7. marraskuuta 1991, Helsinki) ehti onneksi saada tunnustuksen vuosi ennen menehtymistään.

Katsoin nimittäin tässä taannoin Tom of Finlandista kertovan dokumentin Daddy and The Muscle Academy.  Ilppo Pohjolan ohjaus vuodelta 1991 oli edelleen ajankohtainen, eikä vähiten Logomossa esillä olevan retrospektiivin ansiosta. Vaikka kyllähän dokumentti tuntui myös aikansa lapselta – sen verran ponnekkaasti haastateltavat vakuuttelivat Tom of Finlandin merkitystä ja kaikki kriittinen käsiteltiin hätkähdyttävän nopsasti. Jos dokumentti tehtäisiin nyt, voisi varmaan jo esittää kriittisiäkin sävyjä taiteilijan töistä, ilman pelkoa homofoobikoksi leimautumisesta. Ja saattaisi monella haastateltavalla olla erilainen suhtautumistapakin hyvin kaunisteltuihin ja stereotyyppisiin machomötkäleisiin. No jaa, tänä päivänä moni vähemmistöveteraani tuntuu kaipaavan menneisiin, vaihtoehtoisiin päiviin, joita Tom of Finlandkin on ollut kuvastollaan luomassa, joten annetaan Tompan mieshahmojen ylle jäädä tuo ylimaallinen hehkutus. Ja ovathan ne piirrokset hienoja, tarkkoja, hauskoja ja kreisejä!

Itse näyttely Logomossa on suhteellisen pieni, mutta mielestäni riittävä. Laaksosen huimaa piirrosjälkeä sekä laveeraustekniikkaa on mukava tarkastella ja tihrustaa kaikessa rauhassa, eikä informaatioähky uhkaa retrospeltiivin henkilöä esittelevässäkään osassa. Biografia auttaa jäsentämään Touko Laaksosen sukupolvea ja aikakautta: hänhän esimerkiksi palveli toisessa maailmansodassa,  sekä eli miesystävänsä kanssa yhdessä vuosikaudet kun homous oli vähintään sairaus.

Tom of Finlandin merkitys on myös helppo unohtaa, kun on kasvanut tämän kuvaston ympäröimänä: minulle ovat aina olleet olemassa Freddie Mercury ja Village People. Harvoin sitä myöskään tulee ajatelleeksi että ilman tätä suomalaistaiteilijaa popkulttuurin kuvasto olisi yhtä aihetta köyhempi. Dokkarin ja näyttelyn jälkeen olen tietysti kiinnittänyt huomiota tomppakuvaston aiheisiin mainonnassa, muodissa ja muussa mainsteamissä. Ne ovat edelleen siellä: karvattomat lihaskimput pulisonkeineen ja suorine nenineen.

P.S. Tom of Finland - Daddy and The Muscle Academy näytti olevan myynnissä Logomon museokaupassa. Ei siellä paljon muuta mielenkiintoista myynnissä ollutkaan, ellei tunne suunnatonta mieltymystä markkinointikrääsään. Yleensä inhoan sitä kun suomalaiset vertaavat itseään alemmuudentuntoisina ruotsalaisiin, mutta nyt kyllä tuli rehellisesti sanottuna mieleen: "Miten ruotsalaiset olisivat tämän museokaupan tehneet? Niillä olis ainakin kymmenen mielenkiintoista nuorta designeria tässä mukana, jotka olisivat duunanneet jotakin muuta oheistavaraa kuin avaimenperät..." Onneksi Logomossa on kuitenkin se hipster-kahvila, siitä saavat ruotsalaisetkin olla kateellisia.