Sain huolestuneen puhelun Tampereelta. Jos tuo päiväkotiryhmällisen eskarilaisia Turkuun, niin minne ne voi siellä viedä? Toki soittajalla oli jo selkeä ensisijainen kohde matkalle: Turun linna. Klassikkonähtävyys, jossa on myös lapsille nähtävää. Kaikkein pienimpien kanssa kohde on kyllä hankalakulkuinen ja saattaa olla jopa pelottava vankilaosastoineen. Leikkikalunäyttely kuitenkin innostaa viimeistään ihan jokaista matkaseurueesta. (Ja katsos, linnaa ollaankin ilmeisesti muuttamassa  lapsiystävällisemmäksi, joten jos jollakulla on sanansa sanottavanaan, täällä voi toivoa ja ehdottaa.)

Totta puhuen soittajalla oli mielessään myös toinen kohde: Kupittaan puisto. Siellä voisi varmaankin syödä eväitä ja purkaa hiukan turhia energioita, eikös? No morjestaako Kanervaa jokaista vastaantulijaa? Kyllä! Kupittaan puisto pitää nimittäin sisällään aikuisten liikuntamahdollisuuksien lisäksi myös lasten moninaisia leikkipaikkoja. Parhaana salaisuutenaan kierot turkulaiset pitävät Seikkailupuistoa, tuttavallisemmin Seikkistä, jota voin suositella äärimmäisen lämpimästi. Tällaista helmeä mitä mielikuvituksellisimpine leikkivälineineen näkee harvoin. Seikkiksessä järjestetään myös jokavuotinen Seikkisrock, jossa tänä vuonna esimerkiksi huippubändi Merkkarit.

Entäs jos Turun reissuun osuu sadesää? Ei huolta, Turun pääkirjasto on oikeasti nerokas laitos. Sen lastenosasto saa kenet tahansa lukutoukan katumaan, ettei syntynyt lapseksi Turkuun 2010-luvulla. Lasten- ja nuortenosasto on aidosti rakennettu heidän ehdoillaan ja sitä paitsi aikuisillekin on kaikkea kivaa tarjolla. (Tavallisten herkkujen lisäksi parhaillaan Uudenmaan bloggaajan Soilin näyttely sekä kirjaston sisäpihalla Miina Äkkijyrkän mahtava lehmäveistos.) Yksi ihanuus on lukunurkka, jossa on tarjolla kaikenlaista luettavaksi paikan päällä. Myös arkkitehtoonisesti pääkirjasto on onnistunut kokonaisuus, käykää katsomassa!

Kulttuurivuoden muita lapsiystävällisiä tempauksia ovat ainakin Bongaa Turun murkut sekä jo aiemmin blogissa mainitsemani Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti.


P.s. Mikäli blogia lukee nyt joku huolestuneista eskarilaisten vanhemmista, voin kertoa että anonyymi soittaja on harjoitellut lasten hoitoa jo 80-luvun alkupuolella allekirjoittaneella ja selvinnyt hommasta kunniakkasti, joten teidän kullannuppunne pääsevät Turkuun hyvässä huomassa.