On tästä blogista joskus jotain hyötyäkin. Turun nuoresta teatterista otettiin yhteyttä kirjoitukseeni liittyen ja tarjottiin peruutuslippua 1827 Infernal Musicalin viimeisiin lisäesityksiin.  Vastasin kyllä kiitos, kannat katossa.

Kyseessä oli kokonaisvaltainen show, heviä materiaalia alusta loppuun. Valot välkkyivät, tulet roihusivat ja laulu kulki korkealta ja kovaa. Ei voi muuta kuin ihailla nuorten tekijöiden energiaa ja taitoa!

Tekijöillä oli hyvä fiilis ja se näkyi katsomoonkin. Huikea meininki oli myös katsomon puolella. Yleisö eli mukana musikaalin jännittävissä hetkissä ja menevissä biiseissä kannustaen näyttelijöitä yhä hurjempiin suorituksiin. Ilmeisesti viimeisten esitysten kunniaksi yleisössä oli paljon myös esiintyjien ystäviä ja sukulaisia.

Ennen kaikkea komeat ulkoiset puitteet tukivat tarinaa. Kun Turku palaa, pitäähän sen tuntuakin jossain! Pyrotehosteiden lämpö tunkeutui aina katsomon eturiveille asti. Tulitehosteet toimivatkin loistavina kaupunkipalon kuvaajina. 

Esitys kesti kolmisen tuntia. Ensimmäinen puoliaika oli kevyttä hupia verrattuna toisen puoliajan raskaampaan osastoon. Turku paloi komeasti ja tunnetta ei puuttunut.

Itse tarina oli hyvin rakennettu, vaikkakin ehkä hiukan kliseinenkin kehitystarina. Nössöpojasta leivottiin tosimies hevin voimalla.  Samalla Turku pelastui satanistisilta voimilta. Tarinasta tulikin todellinen hyvän ja pahan arkkityyppien taisto. Lisäpisteitä  juoni sai pohjautumisesta historiallisiin lähteisiin, fantasiaelementtejä lukuun ottamatta.  

Musikaali osasi toki myös nauraa itselleen ja hevimusiikin kliseille. Ennen kaikkea esitys  kuitenkin kunnioitti musikaaligenren perinteitä.

Musiikki pauhasi, näyttelijöiden dynamiikka toimi ja viimeiseen asti hiotut tanssikoreografiat hivelivät silmää.  Nuorten aktiivien paketti pysyi koossa viimeiseen saakka komeista puitteista huolimatta.

Kiitos Turun Nuori teatteri! Tätä oli ilo katsoa ja kuunnella.

Seuraa Keski-Suomen kulttuurikirjeenvaihtajaa Blogilistalla!