Toimittaopiskelijan oppivuosi

Toimittaopiskelijan oppivuosi

Nyt se on julkaistu. Nimittäin lupaamani juttu Energon digitaalisista anturisoittimista videohaastatteluineen.

Samassa tilaisuudessa olivat juttukeikalla ainakin Ylen kuvausryhmä sekä Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien kulttuuritoimittajat. Ylen kamerat olivat oman lilliputtikalustomme rinnalla varsinaisia jättiläisiä.

Itse haastattelutilanne Energon säveltäjän Ilkka Niemeläisen kanssa oli yksinkertaisesti mahtava.

Intensiivinen katse

Ympärillämme olivat käynnissä suurproduktion harjoitukset, salamavalot räpsyivät ja Ylen kuvausryhmä viritteli kalustoaan.

Kaikesta mediahärdellistä huolimatta tuntui, että säveltäjä puhui juuri minulle ja minä kuuntelin juuri häntä, huolehtimatta ulkomaailmasta. Niemeläisen innostus tarttui ja intensiivinen katse jäi mieleen.

Melkein unohdin, että haastatteluaikamme oli rajallinen. Unohdin panikoida minulle uudesta videotekniikasta, haastavasta haastattelutilanteesta.

Kuvauskeikan jälkeen ajattelin, että juuri tällaisia juttuja haluan tehdä isona. Tunsin itseni ensimmäistä kertaa itsevarmaksi toimittajana.

Video ei ole peikko

Leikkausvaiheessa tajusin, miten paljon olen oppinut vuoden aikana. Minulle luonteenomaisin ilmaisukeino on teksti. Audiotekniikan kanssa olen päässyt sinuiksi. Mutta video on tähän asti ollut varsinaista pakkopullaa. 

Pidin ensimmäistä kertaa videokameraa kädessäni neljä kuukautta sitten. En tajunnut mitään kuvakerronnasta, leikkauksesta tai valkobalanssista.

Yksinkertaisimmankin videon tekeminen vaatii niin paljon teknisiä yksityiskohtia, että se tuntuu turhauttavalta.Silti sitäkin voi opetella. Samalla voi oppia näkemään maailman uudessa valossa.

Tämä vuosi on mahdollisuus

Samassa julkaisussa ilmestyi myös juttu meistä kulttuurikirjeenvaihtajista. Olen jutun kanssa hiukan eri mieltä.

Myönnän toki, että yhteistyö alueellisen median kanssa ei ole lähtenyt käyntiin. Opiskelijana lisätienestit olisivat tarpeen, sillä bloggaamisestahan ei makseta meille palkkaa.

Silti tämä vuosi on tarjonnut mahtavia mahdollisuuksia. Pääsen vuoden ajan vilkuilemaan kulisseista, miten media toimii eri tilaisuuksissa. Pääsin esimerkiksi seuraamaan kameroitten pyörintää kansainvälisessä tiedotustilaisuudessa. 

Ennen kaikkea pääsen kokemaan kulttuurivuoden nahoissani ja vielä raportoimaan siitä muille.

Koska olen itse oma herrani, voin kirjoittaa juuri minua kiinnostavista produktioista. Minun ei tarvitse bloggarina myydä juttuaiheitani kenellekään. Se on vaihteeksi ihanan vapauttavaa.

Hyppää linkkeihin ja katso video!

Digitaaliset anturisoittimet soivat energossa
Turku 2011 -kirjeenvaihtajaan ei uskota toimittajana

Seuraa Keski-Suomen kulttuurikirjeenvaihtajaa Blogilistalla!

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy