Tekniikalla taivaaseen

Tekniikalla taivaaseen

Olen juuri palannut matkalta taivaasta helvettiin ja sieltä takaisin kosmisiin sfääreihin. Kaikki tämä mahtui puoleentoista tuntiin.


Ilkka Niemeläisen musiikkia ja visuaalisia efektejä yhdistävä Energo on mahtava osoitus siitä, mitä nykytekniikalla saa aikaiseksi. 

Samalla esitystä on vaikea määritellä mihinkään jo olemassa olevaan kategoriaan. Ehkä tulevaisuudessa monimedialliset musiikkituotannot ovat arkipäivää.


Monesti audiovisuaaliset installaatiot jäävät vain tekniseksi kikkailuksi tai ovat liian korkealentoisia. Minullakin oli omat epäilyni siitä, millaista on kuunnella puolitoista tuntia laulua, jossa ei ole yhtään tunnistettavaa sanaa.


Kaikki ennakkoluulot heittivät tällä kertaa häränpyllyä. Filosofisesta aiheestaan huolimatta esitys oli helposti koettavissa. Ei tarvinnut olla nykymusiikin asiatuntija, jotta sai esityksestä jotain irti.

Energo piti otteessaan alusta loppuun saakka. Jopa edessäni istunut pikkutyttö kuunteli esityksen alusta saakka tarkkaavaisena, hiirenhiljaa.


Kaksi matkaa

Energo tarjosi mahtavan matkan alkuräjähdyksestä rauhanomaiseen veden ja kaasun täyteiseen maapallon alkutilaan. Loppua kohden esitys sai myös suorastaan apokalyptisia sävyjä teknisten laitteiden valtaamaa nykymaailmaa kuvaavassa osuudessa.

Informaatiota kuvaava osuus vei suorastaan profeetallisiin näkyihin kauas tulevaisuuteen. Lopuksi vielä kurkistettiin suomalaiskansallisiin myytteihin sotkan munineen.


Samalla Energon matka oli myös matka ihmisyyteen, omaan sisimpään. Esitys kosketti jotain hyvin primitiivistä puolta, kouri ihmisen alkukantaisia pelkoja ja vaistoja. Tunnetilat vaihtuivat rentoudesta suorastaan kiduttavaan hektisyyteen.


Valosäteiden kosminen leikkikenttä

Joka ikinen Rajattoman laulama nuotti tuntui syvällä sydämessä. Energo oli aivan uskomaton laulutekninen suoritus. Rajattoman laulu ja Uni-yhtye antoivat kumpikin toisilleen tilaa hengittää. Teos oli hyvin jaksotettu ja draaman kaari pysyi kasassa loppuun saakka.


Kaikkein ikimuistoisinta esityksessä olivat kuitenkin sen erikoistehosteet. Esitys levisi lavalta pitkin Logomon seiniä, lähes yleisön syliin. Jokainen yksityiskohta oli tarkoin suunniteltu hivelemään silmiä.


Lasersäteet muuttivat arkisen Logomon suorastaan kosmiseksi leikkikentäksi. Lasersäteet heiluivat esiintyjien valkoisissa helmoissa upeasti.  Laulajien liikkeet tuottivat digitaalista musiikkia samalla, kun rytmittivät esitystä.


Monimediallinen konsertti teki sen minkä lupasi. Kaikki aistit saivat osansa taide-elämyksestä.  Taiteen raja-aidat kaatuivat komeasti. Olisiko tässä tiennäyttäjä tulevaisuuteen?

Energo Logomossa vain tämän viikonlopun ajan!


Keski-Suomen kulttuurikirjeenvaihtajaa voit myös seurata Blogilistalla!

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy