Tänään Turussa vietettiin Naapuriystävänpäivää. Samalla julkistettiin minimatkaoppaita Turun kaupunginosista. Koko asumishistoriani Turussa mahtuu yhteen pdf-matkaoppaaseen.

Olen asunut aina turkulaisittain ”Täl pual jokke” eli Tuomiokirkon puolella Aurajokea.

Ihan helposti en muuttaisi joen toiselle puolelle, jossa Kauppatori sijaitsee.

Pahamaineinen tuttavuus

Ensimmäinen Turun kämppäni oli Varissuolla, Turun ylioppilaskyläsäätiön solussa.

Varissuo on yksi Turun pahamaineisimpia lähiöitä. Pihkalankatu, jolla asuin, oli aikoinaan Turun väkivaltaisin katu. Suuri osa asukkaista on maahanmuuttajia.

Minut oli peloteltu perusteellisesti ennen muuttoa alueen rauhattomuudella.

Opiskelija-asunnoissa asui kuitenkin mukavaa väkeä. Ensimmäisenä yönä bileet yläkerrassa jatkuivat aamukuuteen. Muuten sai nukkua yönsä rauhassa.

Sympaattinen lähiö

Kulkuyhteydet olivat hyvät, vaikka matkaa keskustaan kertyikin. Liikekeskus Itäkeskus avautui miltei suoraan kotipihasta.

Alueen rähjäisessä 70-lukulaisuudessa oli jotain sympaattista.

Yhden talon seinään oli tehty taideteoksena vieraskielinen runo, joka peitti suuren osan julkisivusta. En saanut koskaan selville, mitä se tarkoitti.

Varissuo oli kaukana kaupungin kiireestä.  Kämppisten kanssa lenkkeiltiin Littoistenjärven rannoilla, naapurikunnan Kaarinan puolella.

70-luvun hippilä

Varissuolta muutin Ylioppilaskylään. Täällä on tullut asuttua kohta viisi vuotta. Olen oppinut tuntemaan parhaimmat oikotiet ja suunnistamaan taloviidakossa.

Alue rakennettiin tahallaan sokkeloiseksi, jotta opiskelijat törmäisivät toisiinsa. Suunnitteluissa haluttiin maksimoida asukkaiden kohtaamispisteet pihassa ja käytävillä.

Yo-kylän ”itsemurhayksiöiden” yhteiskeittiöt olivat 70-luvulla nuorisokulttuurin keskus. Niissä juhlittiin, rakastuttiin, katsottiin yhdessä telkkaria ja filosofoitiin. Kerroskeittiöihin hommattiin jopa yhteisiä joulukuusia.

Yhteisön rippeet

Nykyään yhteiskeittiöt kumisevat tyhjyyttään. Keittiöissä on rähjäisiä pöytiä ja tuoleja, kenties rikkinäinen sohva.

Omien kalusteiden tuominen tilaan tai tilan somistaminen on kielletty. Byrokratia ja individualismi ovat ajaneet yhteisön ohi.

Silti vanhasta Ylioppilaskylän hengestä on vielä jotain jäljellä. Kaikki asukkaat ovat samassa epävarmassa elämänvaiheessa.

Monet opiskelijayhdistykset järjestävät yhä toimintaa yo-kylän liepeillä. Pieni lähikauppa on turvallinen ja lähipubi sammuttaa äkillisen janon.

Aikakausien keitos

Yo-kylä on yksinkertaisesti hurmaava. Se on keskellä Aurajoen luontoa, mutta kuitenkin lähellä keskustaa.

Täällä voi viettää vaikka tunnelmallisen city-juhannuksen takapihalla aamuyöhön musisoiden. Yo-kylässä yhdistyvät myös Turulle ominaisella tavalla eri aikakaudet.

Keskeltä 70-luvun kylää  nousee kirkkomäki.Se on lempipaikkani Turussa. Pyhän Katariinan kirkko on rakennettu jo 1300-luvulla.

Puutalot, puutalot!

Aivan lähistöllä on romanttinen Kuuvuoren puutaloalue, joka kohoaa kaupungin ylle. Siellä on Turun paras epävirallinen näköalapaikka.

Yo-kylän lähikaupunginosa Nummi on täynnä puutaloja ja pieniä asfaltoimattomia kujia.

Keskisuomalaisena en voi varmaan ikinä saada yliannostusta puutaloista. Niissä on jotain aivan erityistä. Kotikaupungissani Jyväskylässä jäljellä on enää korkeintaan kymmenen vanhaa puutaloa.

Nummen seutuvilla haluan asua vielä pitkään. Siellä on koti. 

Minimatkaoppaat Turun kaupunginosiin lataat täältä!

Elemää mehiläiskennossa - kulttuurihistoriallinen tutkimus yo-kylästä