Kulttuurikesän kesäkulttuuria

Kulttuurikesän kesäkulttuuria

Elokuussa on aika kulttuurikirjeenvaihtajankin aktivoitua. Ilmat viilenevät  ja niin ajatuksetkin suuntautuvat taas kulttuuriin.

Tähänkin kesään mahtui ripaus kulttuuria - muutakin kesäkulttuuria kuin rannoilla makoillen.

Vampyyrin peilihovissa

 Kesäkuussa olin katsomassa Cirque Draculaa ennakkonäytöksessä. Hätkähdyttävintä sirkusvarieteessa oli teltta itse.


Alkuperäiseen asuunsa entistetty vuoden 1936 teltta edustaa Suomessa harvoin nähtyä Spiegeltent-perinnettä.  Spiegeltenteissä järjestettiin tansseja 1920-luvulta lähtien tansseja Keski-Euroopassa.

Nykyisin niitä  voi vuokrata niin burleskiesityksiin kuin syntymäpäivillekin.  Teltan alkuperäinen sisääntuloaula kristalliovineen johdattaa vanhan ajan tunnelmaan.

Juonennettua sirkusta

Itse esitys oli Suomessa ennennäkemätön kansainvälisten sirkustähtien kavalkadi. Esiintyjiä oli saapunut Turkuun niin Yhdysvalloista, Uudesta-Seelannista kuin Kanadastakin.

Harjoitusprosessi oli intensiivinen, sillä eri maista saapuneilla artisteilla oli aikaa vain päälle kuukauden nivoa omat numeronsa yhteen kokonaisuudeksi, joka kertoo kreivi Draculan tarinan.


Varieteen erottaakin tavallisesta sirkusesityksestä yhtenäinen juoni, jota eri artistien numerot palvelevat. Pelkäsin esityksen jäävän vain irtonaisten sirkustemppujen kavalkadiksi.

Esityksen alettua huomasin pian, että huoleni oli turha. Temput toimivat Draculassa luontaisena osana juonta ja veivät tarinaa eteenpäin.   Mutta mitenköhän paljon sellainen katsoja, joka ei entisestään tuntenut Draculan tarinaa,  sai irti esityksestä?

Intiimissä tilassa

Teltta oli tilana intiimi. Temput tapahtuivat ihan lähellä, esiintyjät tuntuivat miltei hyppäävän syliin.   Välillä esiintyjät tekivät kierroksia myös  katsomassa olevalla käytäväkehällä. Dracula väänteli naamansa pelottavasti aivan vieressä kauhistuttaen yleisöä. 

Peilit tekivät elämyksestä suorastaan postmodernin hajanaisen. Vaikka esityksen kaikkia yksityiskohtia ei nähnyt  teltanulkokehälle, peilien kautta pääsi näkemään hajanaisia heijastuksia.

Hienoimpana elämyksenä esityksestä jäivät mieleen shown päättänyt mahtava Venäläinen aisa -numero sekä miekannielijätär Betty Bloomers.

Vesi viilentää

Kulttuuria löytyi myös heinäkuussa jokirannasta,  Wäinö Aaltosen museosta.  Siellä kesän teemana on Vesi. Museon rauhoittavassa ilmapiirissä oli mahtavaa viilentyä helteiden keskellä.

Vesi – tunteita ja aistimuksia -näyttely on näyttely kaikille aisteille. Näyttelyssä 32 taitelijaa esittää oman näkemyksensä vedestä.

Teoksista mahtavin,  erikokoisista kaiuttimista muotoiltu hyökyaalto, hallitsee koko näyttelytilaa. Ämyreistä kuuluva hyöky kaikuu saleissa ja vasta viimeisessä odotus palkitaan, kun äänen lähde paljastuu. 

Näyttelystä löytyy  niin valkokuvia, videoita kuin eseineistä koostettuja kollaasejakin.  Salit on järjestetty temaattisesti niin, että eri aihealueet pääsevät esille.


Muistan näyttelyssä ajatelleeni, olisiko tässä sellaista nykytaidetta, jonka Perussuomalaisetkin hyväksyvät. Monet teoksista nimittäin uppoutuvat syvälle suomalaisen kulttuuriin ytimeen. 

Sauna, peseytyminen, uinti - mikäs sen perinteisempää suomalaisuutta! Tässä tapauksessa tosin maustettuna ripauksella modernia.

 

Dracula asusti kesän Mannerheiminpuistossa.

Vielä on muutama päivä aikaa vierailla Vesi-näyttelyssä.

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy