Keskiaikaisen Turun kulttuuripääkaupunkivuodessa näkyy historia. Historiaan sukeltaa myös keskiaikaisesta ristiinpukeutujasta kertova nukketeatteriesitys John – Eleanor.

Näytelmä pohjautuu 1300-luvun lontoolaisiin oikeusasiakirjoihin. Ne kertovat John Rykeneristä, joka jäi kiinni seksin harrastamisesta miehen kanssa ladossa naiseksi pukeutuneena. Asiakirjojen pohjalta voidaan tehdä päätelmiä Johnin elämäntarinasta.

Esiintymistä etäännyttäen

Näytelmän toista pääosaa näyttelee homoseksuaalisuutta tutkiva historioitsija Tom Linkinen, joka esittää itseään tai eräänlaista stereotyyppistä historioitsijaa. Toisessa pääosassa Timo Väntsi esittää myös itseään, John Rykenerin tarinaa tulkitsevaa nukketeatteritaiteilijaa. Herrat ovat myös käsikirjoittaneet näytelmänsä yhdessä.

Dialogissa muistutetaan jatkuvasti kyseessä olevan vain näytelmä, yksi tulkinta John Eleanorin tarinasta. Etäännyttämisefektiä tehostetaan vielä aloittamalla näytelmä pohjustuksella kahvion puolelta. Näyttelijät siirtävät itse lavasteina toimivia pelkistettyjä vanerisermejä. 

Suorasukaiset nuket

Vaikeaa teemaa käsitellään keskiaikaisen humoristisen nukketeatteriperinteen kautta. Nukkeja on käytetty kekseliäästi tulkitsemaan eri tilanteita. Nuket eivät tuomitse, ilmeile tai tunteile. Ne menevät suoraan asiaan. Nukketeatterin huumorissa on kuitenkin aina myös vakavuuden siemen.

Timo Väntsi esittää milloin itseään, milloin John Eleanoria, milloin muita näytelmän hahmoja. Hän yhdistää roolissaan nukketeatterin ja perinteisen teatterin. Väntsi vaihtaa roolia lennosta, uskomattoman nopeasti.

Metodit esiin!

Näytelmän erottaa kuitenkin muista historiallisen lähteen kunnioittaminen. Historioitsijan työmetodit nostetaan jalustalle, arvoiseensa keskiöön. Näytelmä on jatkuvaa rajanvetoa siitä, mitä historiallinen lähde itse asiassa kertoo.

Miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä lähteen pohjalta voidaan vetää? Miten yksittäistapaus voisi edustaa laajempaa joukkoa? Onko historiantutkimus lopultakin vain valistuneiden arvausten esittämistä menneisyydestä? Menneisyyden maailmaa ei pidä lähteä tulkitsemaan nykyajasta käsin. Pitää pyrkiä menneisyyden nahkoihin, aikakauden ajatusmaailmaan.

John Eleanor tuo hienosti esille historiantutkimuksen kompastuskivet. Samalla taso on kuitenkin niin konkreettinen, ettei tarvitse olla historiantutkimuksen asiantuntija ymmärtääkseen näytelmää.   Samalla esitys jatkaa kunniakkaasti Natalie Zemon Davisin Martin Guerren paluulla aloittamaa mikrohistorian tulkitsemisen perinnettä.

John - Eleanorista on jäljellä vielä neljä esitystä Tehdasteatterissa. Lisäksi näytelmää esitetään Turun keskiaikaisilla markkinoilla.

Katso esitysajat täältä!

Eläydy John - Eleanorin  tunnelmiin katsomalla esittelyvideo!

Kainuun kulttuurikirjeenvaihtajan tunnelmat esityksestä luet täältä.

Seuraa Keski-Suomen kulttuurikirjeenvaihtajaa Blogilistalla!