Haparoivia askelia ajatusten tanssilattialla

Haparoivia askelia ajatusten tanssilattialla

Harvemmin mikään esitys vetää täysin sanattomaksi. Mutta nyt en tiedä, mitä minun pitäisi kirjoittaa Tanssivasta tornista. Olen kiitollinen, kun minun ei tarvitse tehdä nykytanssiesityksestä arvostelua mihinkään arvovaltaiseen julkaisuun.

Kun aloitin tämän blogin, tein mielessäni linjanvedon. Kirjoittaisin jokaisesta taidekokemuksesta omista lähtökohdistani, enkä sortuisi toisten valmiina tarjoamiin perinteisiin tulkintoihin.

Pystyn kertomaan kustakin produktioista vain omasta näkökulmastani, joka on ihan yhtä hyvä kuin jonkun toisen. Haluaisin edustaa kulttuuripääkaupungin peruskävijää, vaikka kulttuurikirjeenvaihtajana tiedänkin produktioista kenties keskivertoturkulaista enemmän.

Luvassa on siis muutamia hapuilevia sanasia hienostelematta ja kainostelematta lausuttuna.

Kansainvälinen juhlaproduktio

Tanssiva torni on turkulaisen nykytanssiryhmän Aurinkobaletin 30-vuotisjuhlaesitys. Projekti yhdistää Turun ja Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuodet. Esitys matkaa Turun lisäksi Tallinnaan ja Pietariin.

Tämän lisäksi esiintyjäkaarti on kansainvälinen: Ohjaaja-koreografi Sasha Pepeljajev tulee Venäjältä samoin kuin osa tanssijoista.  Esityksessä käytetty kymmenmetrinen terästorni on suunniteltu Yhdysvalloissa ja rakennettu Virossa. Kielinä esityksessä kuultiin venäjää ja viroa.

Huikeissa korkeuksissa

Tanssivaa tornia oli mainostettu etukäteen mielikuvituksekkaaksi matkaksi ihmisyyden ytimeen. Mielikuvituksekas tuo matka todella oli – ja makuuni välillä vähän liiankin taiteellinen.

Rakenteeltaan tanssiesitys oli suorastaan postmodernin hajanainen. Siinä ei ollut selkeästi erottuvia kohtauksia tai yksiselitteisesti tulkittavaa tarinaa.  Tanssiva torni lähti liikkeelle hitaasti kuin ihmiskunnan alkuhämäristä. Tai sitten me vain pääsimme hitaasti mukaan Tanssivan tornin maailmaan.

Esityksen keskiössä oli korkeuksiin kohoava terästorni. Tanssijat liikkuivat tornin eri tasoilla, sen päällä sisällä ja ulkopuolella. Akrobaattiset temput huimasivat ja pyrotekniikaltakaan ei vältytty.

Yltäkylläisyyden paletti

Tanssivan tornin maisema oli pelkistyneen teollinen, suorastaan etäännyttävä. Muusikot ja lavatekniikka olivat korostetusti näkyvissä. Katselija ajatteli katsovansa koko ajan esitystä, yhtä tulkintaa maailmankaikkeudesta.

Esitys ei päästänyt katsojaa helpolla. Välillä ei oikein tiennyt, saako tälle oikein nauraa vai pitäisikö itkeä. Tarjolla oli yltäkylläisyyden paletti. En oikein tiennyt, mihin esityksessä tulisi keskittyä.

Näyttämölle ujutettiin fantastisia koneita, hirviöitä ja komeljanttareita. Tanssivan tornin maailma koostui myös ilmapallojen puhkomisesta, sellofaanin käärityistä alastomista naisista ja Ikaroksen lailla korkeuteen pyrkivistä siipiniekoista.  

Esityksen tunnetila vaihteli rauhallisesta seesteisyydestä absurdiin naurettavuuteen ja hektiseen apokalyptisyyteen. Matka kohti korkeuksia oli huikea, mutta sieltä tultiin alas kovaa ja kolisten.

 Lindy hopaten ydinlaskeumaan

Itse näin esityksessä vahvoja viittauksia ydinkatastrofiin. Ydintuhoon päädyttiin iloisesti lindy hopaten, ajattelematta seurauksia. Pahat voimat pääsivät valloilleen ja tuhosivat luonnon, joka elpyi vähitellen. Lopussa ihmiskunta koki ymmärryksen omasta vastuuttomuudestaan.

Esityksen jälkeen toimittajakollegani nauroi kauaskantoisille analyyseilleni viinilasillisen äärellä.

Hänen mielestään esitys kuvasi pikemminkin sisäistä ydinkatastrofia. Yhteisöllä oli yhteisiä tavoitteita, mutta niitä toteuttamaan valittiin aina vain yksi ihminen, joten yritykset epäonnistuivat surkeasti. Lopussa yhteisö teki töitä yhdessä ja saavutti tavoitteensa.

Hyvä analyysi tuokin. Nykytaiteessa nähköön kukin, mitä haluaa.

Vaikka ensi-illasta on jo kaksi päivää, olo on vieläkin hämmentynyt. En oikein tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Mutta ehkä se on nykytanssin tehtävä. Hämmentää, antaa uusia ajattelun polkuja.

PS. Alhaalta löydät  linkkejä minua fiksumpien ihmisten arvosteluihin.

TS: Tanssiva torni on visiönäärinen spektaakkeli unelmien huipulla

HS: Huima tanssi selittää maailman

 

Seuraa Keski-Suomen kulttuurikirjeenvaihtajaa Blogilistalla!

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy