Taistelu epätoivon rajalla

Taistelu epätoivon rajalla

Kari Heiskasen ohjaaman, spektaakkelina mainostetun Taistelun tapahtuvat käynnistyvät Winstonin ajaessa huoltoasemalle tankkaamaan. Pahaa aavistamaton autoilija kokee järkytyksen kun tuntematon ihmispolo rojahtaa tajuttomana konepellille. Varjoista ilmestyy lisää taisteluilta turvaan hakeutuvia ihmisiä, ja Winston huomaa joutuneensa epätoivon rajaseudulle.


Paavo Nurmen stadionille on rakennettu hälytystilassa oleva ei-kenenkään maa. Äärimmäisenä oikealla on raja, jota asepukuiset miehet vartioivat. Kiertolaisten leiriin majoittuneen bändin soittaessa letkeää musiikkia vilkkuvat rajan takana lännen houkuttelevat mainoskuvat. Mainosvalojen maailma on lähellä ja samalla tavoittamattoman kaukana.


Etäännytyksen estetiikkaa
Stadionin jättimäiset mittasuhteet aiheuttavat sen, että tapahtumia on paikoin vaikea seurata. Esiintyjät ovat kaukana ja vaikka tarinan kuuluisi koskettaa, tapahtumista ei kaukoetäisyydeltä oikein saa otetta. Ehkä se on osuva vertaus siihen, miten katsomme uutisia tai maailman katastrofeja. Tiedämme, että nälänhädät maailman toisella laidalla ovat hirveitä tragedioita, mutta eivät ne meidän arkipäivämme kulkua muuta.


Taistelu – kosketuksia yössä yhdistää musiikin, teatterin, tanssin ja erikoisefektien keinoja. Virikkeiden tulvassa alku on kuitenkin tyhjäkäyntiä. Ajattelen jo sulkea silmäni ja keskittyä pelkästään Kimmo Pohjosen intensiiviseen musiikkiin. Puolen tunnin kohdalla tarina saa viimein jäntevyyttä: Ihmisjoukko saapuu kentälle, ja kodittomina he kääriytyvät pahvilaatikoihin nukkumaan. Kohta litistetyistä laatikoista rakentuu symbolinen muuri, jonka läpi vain harvat pääsevät tunkeutumaan.


Toivoa epätoivoisille
Sinne, missä on surua, saapuvat hyväksikäyttäjät ja myyntimiehet milloin uskonnon, milloin kapitalismin asussa. Ei-kenenkään maalla epätoivoisten ihmisten ainoa toivo on Karsudan-uskoinen matkasaarnaaja.  Hän lupaa kaikkea maan ja taivaan väliltä: Karsudaniin uskovat saavat ilon, armon, viisumin ja kaupan päälle vielä polkupyörän, jolla matka rajalle taittuu joutuisasti.


Taistelu sieluista kovenee, ja epätoivon sairastuttamat ihmiset ovat lopullisesti myytyjä saarnaajan parantaessa miehen jalan sitä nuolemalla. Kaikki villiintyvät, viisumikone laitetaan käyntiin ja opetuslapset saavat green cardit. Sitten tanssitaan piiritanssia. Käänne tulee saman tien, kun joku huomaa, että jalka ei parantunutkaan ja Karsudan on huijari.


Muistumia 80-luvun komedioista
Komediallisuus keventää tunnelmaa, mutta saa samalla aikaan sen, että Karsudan kohtaus alkaa vertautuu Heiskasen roolin Tabu-sarjan jaksossa. Siinä ostoskeskuksessa elämöivän saarnaajalla hyväntekeväisyyteen kerätyt setelit solahtavat omaan taskuun vähäosaisten saadessa korkeintaan kolikoita.  Vertaukset Tabuun eivät jää tähän, sillä Taistelun muusikkoleiristä löytyy yhtymäkohtia Insinööri Malkamäen kohtaamaan kulttuurislummiin aina jouluvaloja ja bändin asettelua myöten.


Yksilön vastuu joukoista
Pian Taistelun tunnelma taas synkkenee. Epätoivoissaan heikot hyökkäävät heikkoja vastaan, kunnes yhteiseksi viholliseksi valikoituu Winston. Mutta yksi hyväosainen ihminen jolla on varaa aseeseen voittaa viisikymmentä aseetonta.


”En minä pysty teitä auttamaan. Minä olen vai yksi ihminen. En voi auttaa teitä kaikkia!” Winston huutaa sisäisten ristiriitojen riivaamana. Autettavaksi valikoituu kaikista heikoin, nuori lapsi. Mutta kun yritys auttaa tämä rajan yli johtaakin lapsen kuolemaan, ei mitään toivoa tunnu enää olevan.


Vähän yllättäen kaikki kääntyy lopussa paremmaksi. Rajavartijat häipyvät pois, ja sorrettu ja janoinen kansa tanssii virvoittavassa vesisateessa.


Räjähteiden voimalla sotaa vastaan
Produktiota mainostettiin etukäteen Saaristomeren meripuolustusalueen toteuttamilla vesi- ja tuliefekteillä. Ja kyllä: katsomo vavahtelee räjähdystehosteiden voimasta. Puolustusvoimat saa pr-voiton lähdettyään mukaan produktioon, jonka sanoma on sodanvastainen.


Kari Heiskasen Taistelu – Kosketuksia yössä ei oikeastaan kerro mitään uutta, jota ajatteleva ihminen ei jo entuudestaan tietäisi. Maailma on epäoikeudenmukainen paikka, mutta toivoa täytyy pitää yllä.

Kommentit
kirjoitettu 23.09.2011 - 19:53

Hyvä Riina!
Kainuulaiset kyllä lukevat sinun juttujasi!
Saaren mummi