Riisun kengät jalastani, ja astun helteestä sisään siniseen kuplaan. Ilma käy entistä kuumemmaksi. Olen suurten kuplien verkoston sisässä. Kuljen läpi vihreän, punaisen, keltaisen.  Ei ole lattiaa, kattoa tai seiniä, on vain väriä ja pyöreitä muotoja jotka jatkuvat loputtomiin.

Olen Colourscapen värillisten kuplien labyrintissä. Alkuun vähän pelottaa: miten käy jos joudun pakokauhuun tai saan migreenikohtauksen. Lapsilla tuntuu olevan helpompaa. He eivät ajattele ”mitä jos?” vaan nauttivat ihmeellisestä ympäristöstä ensihetkestä alkaen.

Aikani vaellettuani päädyn suureen valkoiseen keskuskuplaan. Helteinen ilma viilenee ja valkoisuus tuntuu värivoimaisten kuplien jälkeen helpottavalta levähdystuokiolta. Vasta täällä, vaaleuden keskellä, osaan rentoutua. Päättelen, että eipä kai tämä ole kovin vaarallista, ja alan nauttia satumaisista näkymistä.

Värin voimaa

Keskuskupla on muita suurempi, sen pilarimaiset kuroumat ja kohti labyrinttiä avautuvat aukot luovat vaikutelman scifi-elokuvien avaruusaluksesta. Joka suuntaan avautuvat kuplakäytävät hehkuvat kaikissa maailman väreissä auringon valaistessa kuplat ulkoapäin.

Jokainen kävijä saa päälleen värikaavun. Minä valitsen punaisen. Erivärisissä kuplissa seuraan, miten punainen kaapuni muuntautuu ympäristön värin voimasta oranssiksi tai tummanruskeaksi. Kuplien värjätessä kumppanini kasvojen toisen posken punaiseksi ja toisen vihreäksi näyttää hän vinksahtaneelta stereokuvalta.

Kupla-labyrintissä järjestetään konsertteja, ja värin ja äänen yhdistyminen labyrintissä antaa mahdollisuuden pohtia omia synesteettisiä mielikuviaan. Synestesialla tarkoitetaan aistien sekoittumista. Siis minkä värinen on huilun ääni? Tai miltä maistuu keltainen?

Paikallista musiikkiosaamista

Colourscape on noussut Kupittaan harrastepuiston alueelle. Sen sata jättimäistä värikuplaa valtaa puistosta puolen hehtaarin alueen. Colourscape koetaan nyt ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa. Järjestäjä on brittiläinen Eye Music Trust. Colourscapen konseptiin kuuluu, että minne kuplakennosto viedäänkin, mukaan kokonaiselämyksen tuottamiseen otetaan paikallista osaamista. Turussa paikallisuus näkyy konserteissa ja työpajoissa. Colourscapen sisällä voi kuunnellaan mongolialaista kurkkulaulua tai Tervakellon shamanistista äänimaisemaa. Työpajoissa on tarjolla esimerkiksi värikylpyjä vauvoille.

Onnellisesti eksyksissä

Henkilökunnan tunnistaa hehkuvan oransseista paidoista. He ovat valmiita auttamaan labyrintissä harhailevia, mutta osaavat myös ottaa rennosti. Kuplaston takaosassa tapaan kaksi nuorta miestä jotka pelaavat footbagia oranssilla pallolla. Poispääsyä etsiessämme törmäämme pariin sinisessä kuplassa makoilevaan työntekijään, jotka tiedustelevat olemmeko eksyneet tai tarvitsemmeko apua.

Kiitämme kohteliaasti, mutta haluamme löytää itse tiemme ulos. Colourscapen yksi viehätys on juuri siinä, että täällä voi kuljeksia päämäärättömästi, unohtaa kontrollin, suunnitelmallisuuden ja vain luottaa siihen, että nurkan takana on jotain kiinnostavaa ja jalat kuljettavat oikeaan päämäärään.

Kennosto tyhjennetään ilmasta ja lasketaan maan tasalle joka ilta. Ei tarvitse kuitenkaan pelätä jäävänsä labyrinttiin yöksi, sillä sulkeutumisen jälkeen henkilökunta siivoaa ja lakaisee kuplat. Viimeisetkin harhailijat kyllä löydetään.

Colourscape Kupittaan puistossa 23.7. – 14.8.2011

Taiteiden yönä Colourscape levittäytyy keskikaupungille kun Music of the Spheres –esityksessä kaksi kuplaa lipuu Aurajoessa.

http://www.turku2011.fi/ohjelmahanke/163/info