Sub Rosa - Salaisuuksia ja random-runoutta

Sub Rosa - Salaisuuksia ja random-runoutta

Kirjaston katossa on elämää. Satunnaiset sanat liukenevat pois ja katoavat kuin hiekka tuuleen. Pienet valokirjaimet työntyvät kattolistan alta esiin kuin kevään lämmössä heräävät hyönteiset. Ne lipuvat paikoilleen muodostaen kuvia. Seinään piirtyvät kirjaa pitelevät kädet.

Charles Sandisonin Sub Rosa -mediataideteos Turun kaupunginkirjaston taiteiden talon aulassa on ylistys ihmiskunnan yhteiselle omaisuudelle: sanoille ja kirjallisuudelle. Teoksen nimi on viittaus kirjastoon hiljaisuuden, keskittymisen ja salaisuuksien paikkana. Latinan ilmaus sub rosa tarkoittaa salaisuutta, antiikissa sub rosa viittasi hiljaisuuteen. Kirjallisuusviittauskin on ilmeinen, sillä Sub Rosa – Ruusun nimi, on myös Umberto Econ tunnetuin romaani.

Random-runoutta ja vapautettuja sanoja

Teoksen lähtökohtana ovat suomalaiset naiskirjailijoiden tekstit, mutta kirjallisuuden sanamassat on käsitelty tietokoneohjelman avulla satunnaisiksi sanapareiksi. Random-runous sykkii kirjaston seinään neljän videotykin kautta jatkuvan, satunnaisesti yhdistyvän ohjelmoinnin avulla.

Sandison puhuu kauniisti kirjastojen ja kirjallisuuden merkityksestä, hänelle kirjastot ovat upeita paikkoja. ”Suomalaiset rakastavat kieltä,” hän sanoo. Sandisonin teokseensa luoma satunnaisrunous leikkii ajatuksella, että kirjaston kirjoissa olevat sanat ovat toisaalta ”ei kenenkään” ja samalla ”kaikkien”. Kun kirjailija on julkaissut teoksen, hän on päästänyt sanat vapaiksi, vapauttanut yksityisen omaisuutensa kaikille yhteiseksi. Kun kirjaston käyttäjä lainaa kirjan, hänen lukukokemuksensa on yksityinen, uniikki. Vaikka kirja palautetaan, sanat jäävät lukijan mieleen ja alitajuntaan. ”Kirjastot ovat kielen sairaaloita, hoitoloita, joissa kieltä hellitään ja hoivataan, ” sanoo Sandison.

Kohtauksia kuvitteellisista tarinoista

Teoksen jatkuvasti muuttuvassa mutta silti levollisessa kuvavirrassa on sanaparien lisäksi runsaasti kuvia käsistä; hoitavia, helliä käsiä. Kädet koskettelevat ja tarttuvat erilaisiin, symbolista latausta sisältäviin esineisiin kuten helminauhaan, veitseen, ruusuun tai kirjaan. Kuvat ovat mielikuvien muokkaamia kohtauksia todellisten tai kuvitteellisten kirjailijoiden tarinoista.

Sandison kertoo, että häntä kiehtovat suomen kielen sanat ”käsitys” ja ”käsittää”. On kiinnostavaa, että suomen kielessä käsittämistä, siis jotain hyvin abstraktia kuvataan sanalla, joka on lähtöisin niin konkreettisesta ja kosketeltavasta asiasta kuin käsi, ruumiinosa. Toisaalta käden kautta, käsin koskettelemallahan me olemme kontaktissa maailmaan hyvin primitiivisellä, kosketuksen tasolla.

Ylistys kielen feminiinisyydelle


Taiteilija Sandison kertoo kiusaantuneensa huomattuaan, kuinka Keski-Euroopan kaupunkien katukuvaa koristavat lukemattomat arvokkaat, pronssiset mieskirjailijoiden patsaat. Naiskirjailijoita joukossa ei juuri ole. Vastavetona taiteilija Charles Sandison halusi ylistää teoksessaan suomalaisia naiskirjailijoita, luomatta kuitenkaan mahtailevaa muistomerkkiä. ”Tämä teos juhlistaa kielen feministisyyttä” Sandison sanoo.

Teosta voisi siis pitää feministisenä, sukupuolirooleja kommentoivana teoksena. Toisaalta en voi välttää ajatusta, että tahtomattaan Sub rosa tulee vahvistaneeksi perinteistä sukupuoliroolia naiskirjailijoiden jäädessä jälleen kerran nimettömiksi, tuntemattomiksi.

Tarinoiden ja taiteiden talo

Sub Rosa on kirjaston aulassa oikeassa paikassaan. Sub Rosa iloitsee meidän kaikkien yhteisistä kertomuksista ja kehottaa käymään peremmälle tarinoiden ja taiteiden taloon. Sub Rosa kutsuu seikkailuun hyllyjen väliin, luettujen ja lukemattomien kertomusten luo, mutta myös kirjaston lukuisien muiden mielikuvitusta ruokkivien taideteosten äärelle. Teos kutsuu hiljentymään salaisuuksien äärelle, ruusun alle.

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy