Sätkivät Silakat Incognito-iltamissa

Sätkivät Silakat Incognito-iltamissa

Kevään käännyttyä kesäksi blogi-juttujani on syntynyt aiempaa verkkaisempaan tahtiin. Se ei kuitenkaan johdu laiskuudesta – syyllisiä ovat vanha merimies ja outo muna. Kaikki leipätöiltä liiennyt energiani on kulunut Varjonukketeatteriryhmä Sätkivien Silakoiden hyväksi. Silakat ovat eläneet jonkin aikaa hiljaiseloa henkilöstön vaihdoksen vuoksi, mutta nyt uusi kokoonpano tekee ensiesiintymisensä Barker-teatterin Incognito-iltamissa tarinalla Mikä Muna?.


Kaksi viikkoa ennen esitystä: harjoituksia ja pikkupuuhaa


Pimentoteatteri Sätkivät Silakat esittää aina omia, tuoreita tarinoita. Mikä Muna? -tarinassa vanha merimies asuu yksin pienessä mökissään. Hänen ainoat ystävänsä ovat linnut, joita hän ruokkii pihallaan joka päivä. Eräänä aamuna hän löytää pihalta omituisen puhuvan munan, josta kukaan ei tiedä, mistä se on tullut.


Pari viikkoa ennen esitystä on tehtävänä kaikenlaista pikkupuuhaa: lehdistökuvien muokkausta, salaperäisten munien leikkelyä, sähköpostikirjeenvaihtoa ja ankaraa harjoittelua. Tarinan nuket on tehty tutuista keittiövälineistä: siivilöistä, tiskiharjoista ja pastakauhoista, ja siiviläpäinen merimies tarvitsee ennen esitystä pientä huoltoa.
Harjoituksissa unohdan joka kerta ottaa munan pois merimiehen pihalta sillä seurauksella, että loppukohtauksessa munia on kaksi ja juoni sotkeentuu.


Viikko ennen esitystä: tärkeitä muistilistoja


Viikko ennen esitystä tärkeät asiat sinkoilevat muistin sokkeloissa. Muista muna!  Harjastanssiin tasavälit! Uudet patterit lamppuun ja energiaa hihkumiseen.  Esitystä veivataan uudestaan ja uudestaan, alusta loppuun. Ja vaikeimpia kohtia vielä uudelleen ja uudelleen. Koko olohuone on täynnä kangasta, rautalankaa ja valonheittimiä. Aamulla sängystä noustessa pitää varoa ettei kompastu sähköjohtoon tai lyö päätään valotolppaan.


Edellinen ilta: jännitys tiivistyy


Esitystä edeltävänä iltana pystytetään varjonäyttämö Barker-teatterin saliin. Näyttämöllä on kokoa: neljä metriä leveä ja kolme metriä korkea kangas. Samalla suunnataan valot, ja nuket jätetään lepäämään ja odottamaan esitystä.



Minä olen nukettaja – käsittelen varjonukkeja kankaan takana. Homman luulisi olevan helppo. Ei ole puheroolia eikä tarvitse mennä yleisön eteen punastelemaan. Olen esittänyt tarinaa lukemattomia kertoja. Mutta uusi kokoonpano ja pitkäksi vierähtänyt esiintymistauko aiheuttavat sen, että olo on kuin ala-asteella ennen laulukoetta. Lisäjännitystä tuottaa se, että tarina on kirjoitettu koko perheelle ja sitä on tähän asti esitetty enimmäkseen päiväkoti-ikäisille, kun taas Incognito-iltamissa yleisö koostuu aikuisista. Hermostuttaa.


Esitys


Lauantaina koittaa H-hetki. Yleisö istuu hiiren hiljaa pimeässä, valot syttyvät ja muna kierii Merimiehen pihamaalle ja seikkailu alkaa. Kesken esityksen huomaan kuuntelevani omia kiivaita sydämenlyöntejäni. Sotken kukkanarut, mutta luultavasti kukaan ei huomaa sitä. Mutta munan, jonka harjoituksissa aina unohdin, muistan kuin luonnostaan esityksessä!


Yleisö on ihanan vapautunutta. He nauravat ja heittäytyvät sadun maailmaan. Tarina saadaan onnelliseen päätökseen. Ja kun seisomme yleisön edessä kumartamassa, ei jännitykseltäni muistiini tallennu yleisön aplodeja, vaikka ne ovat kuulemma raikuvat  - niin minulle ainakin kerrotaan jälkeenpäin.


Jäähdyttely ja takaisin arkeen


Incognito-iltamat jatkuivat Mikä Munan? jälkeen huilumusiikilla ja sirkustaiteella röhnradin parissa. Sitten nähdään kasvitanssi-improvisaatiota, jossa tanssijat liikkuvat valtavien koiranputkiröykkiöiden päällä, ja saliin leviää huumaava murskaantuvien kukkien tuoksu.


Iloksemme saamme huomata, että Mikä Muna? upposi hyvin aikuisyleisöön. Paras palaute tulee salakuunneltuna: Yksi mattimyöhänen tulee iltamiin vasta esityksemme jälkeen ja kysyy tutultaan, millainen oli eka esitys? Vastaus: Se oli ihana! Et tiedä mitä menetit!


Juttelen Barker-teatterin Marjukan kanssa siitä, miten hienosti Incognito-iltamien yleisö on mukana esityksissä. Esiintyjälle on palkitsevaan, kun yleisö reagoi. Vertailemme kokemuksia: Molemmille on joskus on käynyt niin, että yleisöä selvästi naurattaa mutta he eivät uskalla nauraa ääneen. Pahimmassa tapauksessa joku lapsista hihittelee, mutta aikuiset hyssyttävät lapsen hiljaiseksi - mikä harmi esiintyjän kannalta! Kyllä yleisöstä saa kuulua ääniä!


Lauantai-ilta venyy niin pitkäksi, että näyttämön purku jätetään suosiolla seuraavalle päivälle. Sunnuntaina haetaan tavarat Barkerilta, ja helteinen kesäpäivä kuluu ulkona makoillessa ja väsymyksestä toipuessa.


Merimies ja muna pakataan laatikoihin odottamaan seuraavaa keikkaa. Mutta samalla mielessä viriävät uudet juonikuviot: uutta tarinaa suunnitellaan jo!


 


Lisätietoa Pimentoteatteri Sätkivistä Silakoista: http://www.satkivatsilakat.com/

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy