Tuomikirkossa vietetään viimeistä ehtoollista raskaimman kautta. Nykytaidenäyttelyssä Andy Warhol, Francine LeClercq ja Pauno Pohjolainen kommentoivat omilla teoksillaan taidehistorian kestoaihetta, viimeistä ehtoollista. Uskonnollisen taiteen kuvaston on niin läpeensä tuttua, että harva säpsähtää vahvoja tai väkivaltaisiakaan kuvia esimerkiksi alastomasta Eevasta ja paratiisin käärmeestä, ristiinnaulitusta Jeesuksesta ja edes viimeisestä tuomiosta. Viimeinen ehtoollinen -näyttelyn teoksissa on sen sijaan jotain pysäyttävää.

Tyhjä pöytä ja valvova silmä

Tuomikirkon pieniin kappeleihin rakennettu näyttely alkaa leivättömällä ehtoollisella. Le Clercqin Mise en [s]céne -installaatiossa ruokapöytä on tyhjä. Ehtoollisen osanottajista on jäänyt jäljelle vain Jeesuksen ja opetuslasten ääriviivat pöydän takana. Juhla-aterian ja yhteisöllisyyden sijaan Le Clercq tarjoilee leivättömän pöydän ja yksinäisyyttä. Pöydän yli on levitetty liina, johon näyttelykävijät saavat piirtää puumerkkinsä tai tervehdyksen liidulla. Pöytäliinan karkea ruskea säkkikangas on muuttunut raapustusten myötä kerrokselliseksi vieraskirjaksi. Merkintöjen kautta kaikki kävijät ovat läsnä, vaikkakin näkymättömissä, ja tietoisuus lukemattomista ihmisistä, ja heidän yhtäaikainen poissaolonsa saa aikaan yksinäisyyden tunteen. Äärimmäinen yksinäisyys on läsnä myös Raamatun kertomuksessa: ehtoollisen jälkeen Jeesus vetäytyy yksinäiseen yöhön rukoilemaan, odottamaan Juudaksen saapumista.

Yksinäisyyden tunnetta LeClercqin teoksen äärellä korostaa videokamera, joka välittää verkkoon livekuvaa pöydän ympäristön tapahtumista. Näyttelyvieras on yksin, mutta häntä tarkkaillaan. Onko tarkkailija nettiin siirtyneen sosiaalisuuden surumielinen silmä? Jumalan kaikennäkevä silmä? Vai valvontayhteiskunnan kontrolloiva silmä - sen valvontayhteiskunnan jossa nyt elämme, mutta jonka siemen oli läsnä jo siinä hetkessä kun rauhanomaisin keinoin yhteiskuntarauhaa uhannut Jeesus Nasaretilainen otettiin kiinni ja tuomittiin.

Ateria ennen kuolemaa

Taiteen supertähti Andy Warhol piti oman uskonnollisen puolensa tarkasti piilossa julkisuudelta. Näyttelyssä on esillä Warholin viimeisten vuosien uskonnollisaiheisia teoksia. Warhol versioi Da Vincin Viimeistä ehtoollista ja kommentoi aihetta omalla, jopa provokatiivisella tavallaan.

Viimeinen ehtoollinen olisi voinut olla juhla-ateria ystävien kesken, ellei sitä olisi seurannut vangitsemien, väkivalta ja teloitus.  Ruoka ja kuolema linkittyvät oudon kohtalokkaalla tavalla yhteen. Kuolemaantuomituille tarjoillaan viimeinen ateria, jonka ruokalajit vangittu saa valita itse. Syöminen on nautinto, mutta samalla välttämättömyys elämän jatkumiseksi. Viimeinen ateria ennen kuolemaa symboloi viimeistä nautinnon ja normaaliuden hetkeä ennen väkivaltaista kuolemaa. Menneisyyden ja nykyisyyden kuolemaantuomitut sulautuvat yhdeksi, kun Andy Warholin valokuvatöissä Jeesuksen risti on vaihtunut nykypäiväiseen teloitusvälineeseen: sähkötuoliin.

Itkevät kasvot ja kahlittu karitsa

Agricolan kappelissa Pauno Pohjolaisen hartsista valmistetut valtavat, itkevät Jeesuksen kasvot hehkuvat punaisella taustalla. Pohjolaisen teokset on Warhollin rinnalla perinteisempää taidekuvastoa, joten se tuntuu syvän uskonnollisesta aiheestaan huolimatta näyttelyn helpoimmin lähestyttävältä, ehkä jopa kepeimmältä teokselta. Hartsi on kiiltävää ja läpikuultavaa, ja luo illuusion hauraudesta. Pohjolaisen teoksen toisessa osassa kahlittu karitsa saa rintaansa valoristin, kun mustasta puutaustasta läpitunkeva valo hehkuu hartsissa.

Lopuksi voi vielä kulkea kirkon kuoriin katsomaan R.W Ekmanin fresco-tekniikalla toteutetun perinteisemmän näkemyksen viimeisestä ehtoollisesta vuodelta 1850 - 1854.

Näyttelyyn voi tulla hiljentymään uskonnollisen sanoman äärelle. Mutta näyttelyyn voi tulla myös pohtimaan raskaita kysymyksiä siitä, kuka on tuomittu ja kuka tuomitsija. Onko ihmisillä oikeus päättää toistensa elämästä? Mitä on nykypäivän yksinäisyys?

Ehkä Viimeinen ehtoollinen haluaa muistuttaa meillä, että nykymaailman kristittyjen tulisi osoittaa samankaltaista myötätuntoa kaikille niille nykymaailman kuolemaantuomituille kuin eräs 2000 vuotta sitten kuolemaantuomittu osoitti rinnallaan riippuvalle kohtalotoverilleen.

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.

Viimeinen ehtoollinen -nykytaidenäyttely Turun Tuomiokirkossa 18.4. – 31.7.2011. Näyttely on avoinna päivittäin klo 9-20, paitsi Jumalanpalvelusten ja konserttien aikana. Vapaa pääsy.