Nukketeatteripääkaupungin tarjontaa

Nukketeatteripääkaupungin tarjontaa

Turku on ehdottomasti Suomen nukketeatteripääkaupunki. Väitettä todentavat korkeatasoinen nukketeatterikoulutusohjelma ja lukuiset alueella toimivat nukketeatteriryhmät. Siksi olikin sopivaa, että kulttuurivuoden kääntyessä kohti loppuaan, yhden pidennetyn viikonlopun ajaksi levittäytyi Turkuun kymmeniä suomalaisia ja ulkomaalaisia nukketeatteriesityksiä Tip-Festin muodossa. Tip-Festin (eli Turku International Puppetry Festival) aikana järjestettiin myös Puppetry and Well-being eli Nukketeatteri ja hyvinvointi –seminaari, jossa pohdittiin nukkien parantavaa voimaa: siis nukketeatteritekniikoiden mahdollisuuksia terapiassa.

Lukuisista tarjolla olevista esityksistä valitsin neljä. Valintaa ohjasi osittain sattuma, osittain kiinnostusta herättävät esitysten nimet. Anubis-esitystä oli pakko lähteä katsomaa jo siksi, että muutama vuosi sitten olen itse ollut mukana tekemässä Anubis-aiheista varjonukketeatteriesitystä. (http://www.satkivatsilakat.com/tilaa-esitys/anubiksen-matkassa)

Puppetry and Well-being -seminaarin lounastauolla ehdin ruokalan aulassa näkemään esityksen, joka kuului Six Fingersin koko vuoden jatkuneeseen Mikropatia! -festivaaliin. Siinä mikrokokoiset nukketeatteriesitykset levittäytyivät ympäri kaupunkia.  Lemmentauti-esityksestä katsoja sai ennustajaeukoilta rohtoja pulmiinsa ja vielä läksiäisiksi kriittisten tilanteiden varalta pillerin mukaansa.

Kalteva Co:n toteuttama Muistipeili kertoi esineteatterin tekniikoilla lyyrisen tarinan erään ihmisen elämästä ja vanhenemisesta. Lopussa muistikuvat haalenevat ja katoavat kaukaisuuteen. Myös Reiän paikka käytti esineteatterin tekniikoita, mutta tyylilajilta lähestyttiin klovneriaa. Saksofonilla soitettu elävä musiikki antoi esitykselle ekstrapotkua. Hilpein kohta oli kilpa-ajo rikkinäisellä polkupyörällä vieterillä toimivaa matoa vastaan. Lienee tarpeetonta mainita, että mato voitti.

Saksalaisen Uta Gebertin  esityksessä egyptiläisten Anubis-jumala vaeltelee yksinään manalassaan. Iloa yksinäisyyteensä se tuo tanssimalla sydämiä punnitsevan vaa´an kanssa egyptiläisten rytmien tahtiin. Kuoleman kellon lyödessä  Anubis rientää haudalle ja alkaa pienin käsin kaivaa multaa. Hän saa esiin sydämen, jonka vie punnittavaksi. Anubiksen kaavun alta paljastuu shakaalin luuranko, ja tanssi uudelleen alkaessa hän on kuin linnunluinen ballerina. Huikean intensiivinen ja koskettava esitys loppuu nuken käsittelijän ja Anubiksen kohtaamiseen, jota katsomo seuraa henkeään pidättäen.

http://www.turku2011.fi/ohjelmahanke/943/info

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy