Olen syksyn aikana nähnyt kaksi teatterisovitusta kuuluisista klassikoista: Hartwallin vanhalla juomatehtaalla Kaarinan Nuorisoteatterin tulkinnan Kellopeliappelsiinista ja Turun Kaupunginteatterin Pikkolo-näyttämöllä monologinäytelmän Rikos ja Rangaistus. 

Molemmat teatteriesitykset käsittelivät kaupungistumisen mukanaan tuomia ongelmia, väkivaltaa, juurettomuutta, moraalikysymyksiä sekä omatuntoa tai sen puuttumista. Yhteistä näille molemmille esityksille oli myös kolkohko näyttämötila.

Venäläinen klassikko

Tuomo Rämön Turun Kaupunginteatterille dramatisoima ja ohjaama Rikos ja Rangaistuspohjautui Fjodor Dostojevskin vuonna 1866 kirjoittamaan romaaniin. Sen tapahtumat sijoittuvat Pietariin, joka elää voimakasta kaupungistumisen kautta. Päähenkilö Raskolnikov, nuori ylioppilas, edustaa suurkaupungissa ja kapitalistisessa järjestelmässä elävää urbaania länsimaalaista ihmistä, jolle kirkko, kyläyhteisö tai suku eivät enää tarjoa moraalista ohjenuoraa elämän perustaksi.

Yksilöön keskittyvä elämänmuoto johtaa itsekkyyteen, joka puolestaan aiheuttaa sokeutumisen yhteisöllisyydelle. Ihmisistä eristäytynyt ja varaton Raskolnikov murhaa panttilainaajamummon ja tämän sisaren. Raskolnikov päätyy rikokseensa taloudellisen ahdinkonsa vuoksi, mutta hän uskottelee itselleen, että murha osoittaa hänellä olevan rohkeutta uhmata vallitsevaa kurjuutta ja sitä ylläpitäviä rakenteita.

Lontoon kaduilta Turkuun

Kaarinan nuoriosoteatterin esitys Kellopeliappelsiini pohjautui Anthony Burgessin noin viisikymmentä vuotta sitten (1962) ilmestyneeseen romaaniin, josta Stanley Kubrick vuonna 1971 teki samannimisen elokuvaversion. 

"Mnä olen Alex. Tämä on minun tarinani." Jussi Jätinvuoren roolisuoritus Kellopeliappelsiinin röyhkeänä ja keikaroivana Alexina oli hyytävän tarkkaa työtä.

Kaarinan nuorisoteatterin esityksessä päähenkilö Alex on keskiluokkaisen kaupunkilaisperheen ainoa poika, joka viettää aikansa kadulla ja johtaa väkivaltaista jengiä. Jengi harjoittaa silmitöntä väkivaltaa ryöstöjen yhteydessä. Mitä raaempiin tekoihin Alex syyllistyy, sitä suurempaa kunnioitusta hän nauttii jenginsä silmissä. Alexilla on henkinen yliote myös vanhempiinsa. Näytelmässä Alex surmaa naisen, jonka taloon hän murtautui.

Urbaanin elämänmuodon tulevaisuuskuvia

Molemmat näytelmäsovitukset ovat ihmisen henkisen ja moraalisen sieluntilan tutkielmia. Terapia ja vankeus eivät muuta Kellopeliappelsiinin rikokseen syyllistynyttä päähenkilö Alexia. Rangaistuksilla, medikalisoinnilla ja aivopesulla saadaan loppujen lopuksi aikaan vain mekaaninen muutos, Alex alkaa käyttäytyä kuin kellopeli, ehdollistettu kone.

Minna-Stiina Saaristo-Vellingin ohjaama, dramatisoima sekä kääntämä ja Kaarinan Nuorisoteatterin esittämä Kellopeliappelsiini maalasi pelottavan kuvan tulevaisuudesta: ihmisten irrallisuudesta, urbaanin elämänmuodon aikaansaamasta tunneköyhyydestä ja kapitalististen arvojen alttarille uhratusta inhimillisyydestä. Futuristiset visiot ovat jo nykyisyyttä. Nuorisojengien väkivaltainen käyttäytyminen sekä Norjan tapahtumat varjostavat uutisotsikoita.

Turun Kaupunginteatterin Rikos ja rangaistus -näytelmän maailmankuva on synkästä aiheesta huolimatta toiveikkaampi. Päähenkilö Raskolnikovinkaan asenne ei muutu ulkoisen rangaistuksen uhan vaikutuksesta. Dostojevskin mukaan muutos on kuitenkin mahdollista, kunhan henkilön muutos lähtee sisältäpäin. Todellisen muutoksen näytelmässä saa alkuun näytelmän toisen hahmon, prostituoitu Sonjan herättämä omatunnon ääni ja sitä seuraava nöyrä katumus.

Turun Kaupunginteatterin Rikoksen ja rangaistuksen tematiikka on ajankohtaista. Dostojevskin tarkkanäköinen ihmiskuvaus ja Markus Järvenpään vimmainen näyttelijäsuoritus sen seitsemässä roolissa puhuttelevat. Esityksen flow ohjasi ajatukset ihmisyyden moninaisuuteen ja moraalikysymyksiin ja suoraan kaupungin ytimeen.

Istuin molempien näytelmien katsomoissa vasta kauden viimeisten esitysten kynnyksellä. Huomasin, että on syytä seurata teatteriohjelmistoja tarkemmin. Vähältä piti, että nämä täysin erilaiset, mutta samaa teemaa eri kanteilta tarkastelleet, yhtä lailla puhuttelevat esitykset olisivat jääneet minulta näkemättä. Silloin tämäkin pohdiskelu olisi jäänyt kirjoittamatta.

Katso myös

• Sininen Talo - Sydämen Valo
• Infernal Muscal kulissien takaa
• Animalis - hengittäviä luomishetkiä