Elokuvateatterilevityksen myötä elokuvamme sai kylkiäisekseen keskustelutilaisuuksia niin Helsingissä (mm. Valta ja talonvaltaus, Helsingin Tauti?, Aktivismi dokumenttielokuvan aiheena), Tampereella  kuin Turussa, josta koko keskusteluajatus ensi-illan debatin myötä lähti liikkeelle.

Ja Turkuun keskustelut myös päättyivät ainakin toistaiseksi. Viimeisen keskustelun aiheena oli Kenen tauti? Poliitikot keskustelevat. Paikalle Turun Kinopalatsiin oli täyden salin lisäksi saatu elokuvassakin keskeisesti äänessä olevia entisiä ja nykyisiä kaupunginvaltuutettuja ja myös Arkadianmäeltä tuttuja eli Ilkka Kanerva, Pertti Paasio ja Ensio Laine.

Elokuvan heissä herättämät tuntemukset olivat ainakin jossain määrin yllätys. Vaikka tekijöiden lähtökohtana ei ollut syyttely ja tuomitseminen menneiden vuosikymmenten virheistä poliittisessa päätöksenteossa, kokivat etenkin Kanerva ja Paasio dokumentissa jonkinlaisen good guys /bad guys-asetelman. Liekö myös omatunto vähän pistellyt. Toisaalta kuten elokuva toteaa, aika oli toinen ja tavat myös. Miljööajattelu heräsi vasta myöhäisellä 70-luvulla ja tuli poliittiseen päätöksentekoon vielä myöhemmin. Vai tuliko?

Tänään Turussa on purettu Sininen Talo, kevyen liikenteen sillalla Aurajoen yli ollaan rikkomassa koko maan yhteistä satojen vuosien ikäistä kansallismaisemaa, Kuralan rautakaudelta saakka yhtäjaksoisesti asutettuna ollut nykyinen kylämuseoalue on saamassa kylkeensä pientaloalueen, joka rikkoo ikiaikaisen kylää ympäröivän peltomiljöön. Ja purku-uhan alla olevien vanhojen puutalojen lista on pitkä. Turun rakentamista tai purkamista eivät ehkä nykyisin johda enää grynderit tai yksittäinen kaupungin lautakunta. Ehkä päätöksenteko on demokraattisempaa. Se ei silti takaa sitä, että on viisastuttu. Tänäänkin voidaan tehdä virheitä, joita tulevat sukupolvet voivat vain hämmästellä ja kummastella. Ehkä jopa suuttua -  aiheellisesti.

Toinen asia, joka Turun viimeisessä keskustelussa nousi esiin, oli autonomista kulttuurikeskusta tavoittelevien nuorten aktivistien rooli elokuvassa. Poliitikot Lainetta lukuun ottamatta pitivät talonvaltauksia hieman turhana sivujuonteena, jonka mukanaolo koettiin turhaksi. Jäikö huomaamatta, että autonomisen kulttuurikeskuksen nuoret ovat vuodesta 2006 turhaan yrittäneet neuvotteluteitse saada itselleen toimitilaa. Lupauksia lupausten perään on annettu, mutta ainut mikä todella on tapahtunut, on nollatoleranssi suhteessa valtauksiin. Poliittisesta päätöksenteosta tässäkin on kyse eikä kaupunginvaltuusto sen paremmin kuin valmisteluelimetkään tähänastisesta pisteitä kerää.

Kaikkineen keskustelu – kuten muutkin niin Helsingissä kuin Tampereellakin – oli vilkasta, antoisaa, vanhaa ehjää kaupunkimiljöötä ja yksittäisiä hävitettyjä  rakennuksia kaipaavaa. Yleisö eli tunteella mukana ja keskustelijoille erityismaininta avoimuudesta. Lopulta kyseessä on yhteinen asia. Kaupunki kuuluu kaupunkilaisille, myös muualla kuin Turussa.

Todettakoon lopuksi, että kiinnostavaa elokuvan herättämää keskustelua löytyy myös lehtien palstoilta (esim. Turun Sanomat, Aamulehti) ja tietysti netistä. Käykää kurkkaamassa.

Elokuva on edelleen elokuvateatteriohjelmistossa Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Käykää katsomassa. Ja keskustelkaa!

Olli Vesala