Step by step ollaan tultu alas huikeest musikaalielämästä arkeen! Joku meistä on kyl jo ottanu imurin esii ja rohkeimmat jopa imuroinu. :) En minä, mut pyykkii kyl olen jo pessy ja valitettavasti joutunu heittää kuihtunei kukkakimppui pois. Viikko on eletty, ilman musikaalia, ilman Logomoa, kukin tavallaan, mut ollaan täs toisiamme nähtykki ja nähdään jatkossakin. Ja miten sitä on enne pärjätty, ku ei ollu tota naamakirjaa!! Se o sit hauska ja oiva tapa jakaa tiatoo, kokemuksii ja tunnelmii ja pitää yhteyt. Meil musikaalitähdil se ollu hyvä paikka käydä läpi näit jälkitunnelmii. :)

Me ollaa oltu vähän niinku villivarsat kevätlaitumel! Ilosii ja riehakkai, mut se o vaan hyvä, ollaa saatu voimaa iha tavallisee arkeen.Meil sanottii iha sillo alus,et me tullaa kaikki muuttumaa jotenki tän matkan aikana, ja must tuntuu,et nii on tapahtunukki, kuka mitenki, ja ihan viel ei tarkast edes tiedä miten. No tommose konkreettise asian tiedän, et saan men ostaa pienemmät varkut. :) Me leijailtii niinku sellasen ihanan pilven pääl joka ilta, kun me seistii siin laval ja otettii vastaa yleisön rakkaus ja koettii onnistumise iloo. Euforine huikee tunne. Ja sit maanataina, kun ei sitä enää ollukkaa, ni oli se vähä outoo. Nyt ollaan siirrytty taas keski- ikästen vastuuntuntoiseen elämään. Tai ainaki pikku hiljaa. :) Mun kummipoikani kyl sanoi tänää just häne äidistää ja minust semmose kommenti, et" hänt ahdistaa ku me ollaa nii hulluja, eikä taida olla toiveita et me täs iäs muututtais parempaa suuntaa." (Ja hänen äiti on iha kunnon äiti, ei musikaalihippi.) Mut ikinä ei kukaa koskaa saa pois meiä sisält tätä ihanaa kokemusta, ja musikaalitähti loistaa ain meiä sisäl. Ja oli se maar ihanaa, ku täs yks päivä menin  kauppaa, mis tuntematon myyjä kysy, et onks musikaali jo loppu. :) En nyt sit kumminkaa ruvennu nimmarii kirjottaa ,ku ei hän sitä edes pyytäny. :)

Musiikil on kyl meiä musikaalitähtie elämäs suuri merkitys. Olen huomannu, et tän viiko aikan olen  kuunnellu nii laidast laitaa erilaist musiikki, ja ain se on nii kii fiiliksest. Joku päivä nii iloitaa ja nauretaa , ja joku päivä taas ollaa nii haikeel pääl ja surraa ku tää on nyt loppu. Musiikki sen mukkaa. Tai sit sitä huomaa laulavans hair- laului, "Huomenta tähtiin..." :) Se oli mone suosikki kappale! :) Vietin yhe mahdottoman upeen Kurjan illa Åbo Svenska teatteris hippi ystävän kans. Kurjat laulo ja se osus ja uppos kyl iha täysil! Ja olo oli vähän niinkui olis ollu kollegana siel katsomos. :) Katsottii nyt iha eri silmäl  teatterin ja musikaalin tekemist. Nää esitti kyl enemmä ku tosi hyvi kurjaa.

Osa meist on ollu jo oikeitte aikuiste töis koko viiko, mut osal meist oli viikon talvi/toipumisloma. Viimisenä lomapäivänä judosin Ruissalon pellolla syväs hanges 8v. kummipoikani kans. Suosittelen, siit sai hyvää energiaa lähtee taas töihi ja siihe vastiuullise aikuisen elämään... mut ei meist enää TAVALLISIA keski- ikäsii saa tekemälläkää! :) Ihanaa! Love and Peace!