Huh.. takana kenraali, huomenna ensi- ilta. Ja toi pieni sana huh, sisältää kulkaa niimpal tunnetta, ettei sitä voi millää mittaril mitata. Olen nyt ollu kotona reilun pari tuntia, ja vielä fiilikset ihan käsittämättömän ihanat. Lataus alkoi jo aamulla. Samalla kun laitto tukkaa ja naamaa lavakuntoon, samalla pikku hiljaa siirtyi siihen rooliminään. Ja lataus jatkui ,kun näki kaikki musikaalikaverit, jokainen pikkusen täpinöissään. Yli vuosi reenattu, tätä odotettu, ja nyt...nyt me ollaan melkein maalissa. Saimme kenraaliin yleisöä, ja se lisäsi meissä virtaa. Kun esitys oli ohi, olimme kumartaneet ihanalle ja kannustavalle yleisölle, ja menneet lavan taakse, niin PAM, kyyneleet alko virrata meikäläisen silmistä. No huomasin heti, etten ole ainut vesisilmä. En tiedä mitä itkin, se oli vaan niin valtava tunnelataus. Miten ihmees meiä huomen käy, kun on ensi -ilta? Täytyy vissii ottaa koko paketilline nenäliinoja mukaa. :)

Kyl siel laval yhä mul kaikkee sellast sattuu, mitä ei kuuluis sattuu, mut ei sitä täs nyt kannata ruveta kertomaan, ettei taiteellinen johtoryhmä saa tietää (mää kun uskottelen itselleni, etteivät he huomaa mun sähläyksiä), ja tietty ei teiän yleisönkää tartte niit kohtii tietää. Sanotaan vaan ,et kaik mitä näette, kaik kuuluu kuvioon. Jos näyttää tosi erikoiselt liikesarjalt, ni sitä on sit reenattu tosi kauan. :) Välil tapahtuu semmostaki mikä ei kuulu mihinkää käsikirjotuksee, ei omaan, ei siihe viralliseen. Esimerkiks yks kerta yks hippi seisos mun tukan pääl, ja sain vähä aikaa siin salasesti viestitel, et siirryks, tukka irtoo koht pääst. :) Mustelmat on myös lisääntyny, mut ne on vaa tekemisemeininkii- mustelmii, siis hyviä sellasia. Tämän kevään missikisat täytyy nyt kyl missata, polvet sen verra liilat.  Vaiks yks "Margariini" väittää, et hänen kintuil kelpaa men mihi kisaa vaa... :)

Viime öin olen heränny siihe, et pohkeis kramppaa. Sitä on ilmenny muutamal muullaki keski -ikäsel tuleval musikaalitähdel. Kysyttii Mikolt mist tämmöne nyt yhtäkkii, ei kai pohkeet  oo ruvennu jännittää? Mikko anto hyviä ohjeita, ja yks on tietty meillekki itsestäänselvyys, riittävä juominen. Mut ku me ollaa keski- ikäsii ja meil on keski- ikäset rakot, ni ei voi niin kauheesti juoda, ei muute pysty olee tuntii kerral laval ilman vessataukoa. :) Ei o helppoo tää tulevan musikaalitähden elämä. :) Harmi ku täs konees ei oo sellast tähtimerkkii. Nyt alkaa olla semmonen fiilis, et niit tähtii voisin sirotel tän tekstin välii.

Voi että mää olen ylpeä tästä meidän musikaali joukosta! Meistä on hioutunut mahtava hippi- porukka. Mä tiedän, et huomenna, ja kaikissa ensi viikon esityksissä, me laulamme, tanssimme, näyttelemme ihan koko ♥ juuri sinulle, joka istut katsomossa! Ja nyt jo voin sanoa meidän kaikkien puolesta kiitokset kaikille läheisillemme kannustuksesta, tuesta ja siitä, että olette kestäneet sen kaiken mitä on tarvittu,kun "tulevista musikaalitähdistä" tulee MUSIKAALITÄHTIÄ!  ♥ Huomenna....