Se o loppu nyt. Seitsämän kertaa ei enää niin tavalliset turkulaiset keski- ikäiset nousi Logomon lavalle, lauloi ja tanssi koko sydämestään ihanalle yleisölle! Nyt on kulunut kaksi päivää viimeisestä esityksestä, ja me koetamme kukin omalla tavalla siirtyä musikaalitähden elämästä arkeen. Ei oo helppoo. Fb- sivullamme, sähköpostein, tekstiviestein ym. jaamme tuntoja ja tunnelmia. Pizzakin maistuu paremmalta hippikaverin kanssa. :) Ryhmähenki kasvoi esitys esitykseltä, ja viimeisen kerran jälkeen, oli tunnelataus aika valtaisa. Loppukumarrukset, ja kyyneleet alko virrata... mut samal oli nii mielttömän hyvä fiilis, ja nii mieletön energia lataus. No se oli tietty hyvä ,sillä meillä oli  päätösjuhla. Tädit ja sedät jaksaa heilua! Ainaki keski- ikäset musikaalitähdet viel 7 esityskerranki jälkee. :) Mihinkähä pataa tää porukka on joskus pudonnu? Jostai kaikki saanu kauhian määrän energiaa.  Ens harjotellaa yli vuos tiiviisti, sit tiukka esitysviikko, ja sit  BILEET! Sil energiamääräl lämmittäis yhen kaupungi. Keski- ikäne hippi ei sammaloidu, se on nyt todistettu. Seuraavaks ajateltii tehdä keski- ikäste Fame! (I wanna live for ever.) Vähä jo koetin sitä hyppyy ilmaa mis otetaa varpaist kii... 4 senttiä nousi jalat irti maast. Kyllä lähtee!!

Tämä musikaaliprojekti oli mahtava matka. Olen niin superiloinen, että silloin vuonna - 09 lähdin matkaan mukaan. Pikku hiljaa tässä "tekee yhteen vetoa" tästä kaikesta ja huomaa mitä kaikkea on saanut ja oppinut. Mitä täst sit eteenpäin? Uskon, että kun yks ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Olemme kokeneet jotain hienoa, hyvää ja positiivista. Toivottavasti se näkyy meidän kaikkien arjessa, että pystymme jakamaan sitä eteenpäin myös muille. Mut "antakaa armoo", meidän pitää nyt ens käsitellä tää mieletön tunnepläjäys. Ollaan saatu ruusuja ja risuja, ollaan lavalla annettu itsestä kaiken, tunnetta, energiaa, ollaan itketty, naurettu, ollaan oltu ihan eufoorisessa tilassa esityksen jälkeen... ja nyt, pläts. Ei Logomoa, ei esityksiä, ei 130 hippiä ympärillä... kestää totutella. Mutta meillä on ihan mielttömän ihanat muistot, ja hauskoja valokuvia. :) Joskus varmaa ilmestyy vielä muistelmat... :)

KIITOS meidän kaikkien keski- ikästen musikaalitähtien puolesta kaikille niille, jotka teki noopelin arvoisesta, mielettömän hienosta ideasta TOTTA! Kiitos Maisa, Tiina, Marle, Mikko, Marianna, Ida, Markus ja muut muusikot, kiitos Marjo, Teemu, Vespa ja Ippa ja avustaja- kampaajat, kiitos voiceboys ja teippiboys, kiitos "vääpelit", kiitos Logomon henkilökunnalle. Ja kiitos meidän yleisölle! 7x täysi Logomo, ja tunnelma, mitä ei osaa, ei pysty sanottamaan. Taas täytyy klikata ♥: tä. Se on ainut merkki millä voi kuvata meidän tunteita tätä kaikkee kohtaan. Nyt on aika lähteä kohti uusia seikkailuja...

" Uskon rakkauteen, uskon rakkauteen..." ♥