SOJIKU 4 -produktion jälkeisiä tunnelmia

Koko SOJIKU-teossarjaa on tehty jo useamman vuoden ja SOJIKU 4 -iltojenkin suunnittelu on aloitettu jo viime kesänä. Tästä huolimatta SOJIKU 4 -iltojen esitykset ajoittuivat kaikki yhden viikon sisälle, minkä vuoksi viikko olikin äärimmäisen intensiivinen ja täynnä tunteita laidasta laitaan.

Koko viikon ruljanssi alkoi oikeastaan jo perjantaina 18.3., kun saimme harjoituksiin yleisöä turkulaisista vastaanottokeskuksista, jotka majoittavat Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita. Vedimme Sansuin ja CatB:n läpi alusta loppuun asut päällä ensimmäistä kertaa yleisölle. (Sansuihan on esitetty jo vuosi sitten, mutta tällä kertaa eri kokoonpanolla.) Tunnelma oli mahtava ja yleisön läsnäolon kyllä aisti. Tuntui heti siltä, että oltiin otettu ratkaiseva askel kohti ensi-iltaa, ja harjoitusten jälkeen oli ihana kuulla, millaisia tulkintoja koeyleisö teki teoksista.

Seuraava iso askel kohti ensi-iltaa otettiin maanantaina 21.3., kun saimme kenraaliin yleisöksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöntekijöitä ja ystäviämme. Seuraavan päivän ensi-ilta häämötti jo lähes iholla, ja kaikesta kiireestä huolimatta tuntui taas hyvältä vetää teokset läpi, kun salissa oli muitakin kuin vain tanssijat ja koreografit.

Ensi-ilta on aina koko työryhmälle tärkeä rajapyykki, sillä silloin harjoittelu muuttuu aina joksikin muuksi. Tavallaan ensi-ilta on se taitekohta, jossa päästään siihen, minkä vuoksi ylipäänsä on harjoiteltu. SOJIKU 4:n ensi-ilta oli tiistai 22.3. Ensi-illassa oli alustajana Kai K. Kimppa, joka puhui avoimen lähdekoodin prosesseista. Ehkä yllättäväkin alku nykytanssin illalle hypätä tietotekniikan maailmaan, mutta kuten Kimpan alustuksessa jo kävi ilmi, ytheys löytyi illan aikana viimeistään CatB-teoksen kohdalla. CatB-teosta on tehty tietyllä tavalla avoimen lähdekoodin mukaan. Alustuksen jälkeen tanssiteokset menivät suunnitellulla tavalla, väliajalla osa söi sushia ja illan päätteeksi halukkaat jäivät vielä keskustelemaan työryhmän kanssa teoksista. Ensi-illan jälkeen työryhmästä jokaisella oli kaikkensa antanut mutta tyytyväinen olo.

Viikon muut esitykset pidettiin torstaina, lauantaina ja sunnuntaina. Jokaisena iltana yleisöä oli paljon paikalla - paljon enempää emme olisi voineet toivoa - ja sekä lauantai että sunnuntai olivat loppuunmyytyjä. Sekä esiintyminen että yleisön katselukokemus ja näistä yhdessä muodostuva elämys on aina aivan erityisellä tavalla upeaa, kun tuntee koko salin olevan ääriään myöten täynnä. Kiitos siis kaikille paikalle tulleille, tunnelma oli mahtava!

Yleisöltä saadun palautteen mukaan itse konseptiin ja iltojen sisältöihin oltiin oikein tyytyväisiä ja toivottiinkin, että vastaava ilta järjestettäisiin joskus myöhemmin uudestaan, eikä tämä jäisi yhden viikon varaan. Aivan samanlaista SOJIKU 4 -iltaa tuskin tulee olemaan, mutta Niinan seuraavan proggiksen, Pohjoisen maan voima, suunnittelussa tämä hyvä kokemus ja positiivinen palaute otetaan varmasti huomioon. Tarkoitus on kuitenkin työskennellä vielä SOJIKUn parissa myymällä keikkaa kotimaahan ja ulkomaille - ja kyllä, myös Japaniin! Itse SOJIKU-teossarjakin saa vielä jatkoa: SOJIKU 3 jäi viimesyksyisen loukkaantumisen takia väliin, joten se toteutetaan tulevana kesänä ja syksynä. SOJIKU 3 on siis videotaideteos, joka alun perin oli tarkoitus nähdä SOJIKU 4:n yhteydessä mutta jonka tekeminen jouduttiin Niinan käsimurtuman vuoksi siirtämään. Eli ihan vielä ei ole matka päättynyt SOJIKUn parissa!

Muuten yleisöltä tuli kiitosta monena iltana muun muassa Sansuin valoista ja CatB:n musiikista. Yksi Sansuin teemoistahan on juuri valon ja varjon rajapinnan tutkiminen sekä liikkeen ja valon yhteispeli, jota Niina ja valosuunnittelija Antti Helminen yhdessä tutkivat ja työstivät. Yuta Kumachin suunnittelemissa CatB:n musiikeissa erityistähän oli, että musiikki miksattiin livenä paikan päällä. Yleisö tunnisti musiikista tuttuja lintujen ääniä ja vastakohtana liikenteen hälyä, mikä nostettiin esiin myös yleisökeskusteluissa. Yuta toimii Japanissa myös DJ:nä, eli taitoa musiikin työstämiseen löytyy monesta näkökulmasta. Toivottavasti kaikki Yutan musiikista innostuneet huomasivat, että paikalla oli myös myynnissä Yutan levyjä.

Esitysviikon jälkeen työryhmä on ollut voipunut mutta onnellinen. Tuntuu haikealta jättää näin pitkään työstetty proggis hetkeksi sivuun. Japanilaisten kanssa on ystävystytty ja heidätkin tuntui haikealta päästää lähtemään takaisin Japaniin. Haikeuden rinnalla ollaan kuitenkin oltu erittäin tyytyväisä koko proggikseen ja esitysviikkoon - suuri kiitos siitä kuuluu tietysti myös yleisölle! Ehkä kaikkein parasta palautetta onkin ollut kuulla yleisöltä jälkeenpäin, miten esitys on jäänyt mieleen ja miten sitä on muisteltu ja mietitty vielä jälkeenpäinkin. Samoin on ollut hienoa kuulla, miten omien sanojensa mukaan nykytanssiin "vähemmän vihkiytyneet", uudet yleisöt ovat olleet myös erittäin innoissaan. Tällaisten palautteiden jälkeen olemmekin tyytyväisiä, että ihan kokonaan ei vielä tarvitse jättää SOJIKUa, sillä ainakin videoteoksen merkeissä tullaan vielä työskentelemään samojen teemojen ympärillä!

Kommentit

Tähän aiheeseen ei ole vielä kommentteja

Kirjoita oma kommenttisi

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Kirjaudu sisäänRekisteröidy