Vapaaehtoiset 03.10.2011 - 20:15

 

Kirjamessut vetivät väkeä viime viikonloppuna Turun messukeskukseen. Kolmipäiväisten messujen teemana olivat tänä vuonna Pohjoismaat ja Japani. Kirjamessujen yhteydessä järjestettiin myös Suku- ja Kotiseutumessut sekä Ruokamessut, joka tarjosi myös tuulahdusta Japanista sushikoulun merkeissä. 

Ensisijainen vierailuni ja kiinnostukseni kohde oli Kirjamessut. Kiinnostavien kirjojen ja kirjailijoiden lisäksi syy osallistumiseeni oli vapaaehtoistehtävät Pohjoismaisia Ääniä – Nordiska Röster – Nordic Voices 2010–2011 -hankkeen pisteellä.

Suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijana koin aitoa kiinnostusta hankketta kohtaan, jonka tavoitteena on suullisen tarinankerronnan vahvistaminen ja monikielisen kerronnan tilojen rakentaminen. Päätinkin ilmoittautua samantien mukaan, kun kutsu tuli sähköpostiini. Tarinankertojan roolissa oleminen kuului myös erään yliopistolla käydyn kurssin suoritukseen, joten oli avartavaa päästä tutustumaan lähemmin kansainväliseen tarinankerronnanfestivaaliin ja ammattilaismaiseen tarinankerrontaan.

 

Kertojia kansainvälisistä vieraista koululaisiin

Kuulin samalla ensi kertaa Pohjoismaisia ääniä -hankkeen sisarhankkeesta Sam Body Playsista, joka tukee kouluissa lasten ja nuorten hyvinvointia näyttelemisen, musiikin, tanssin, tarinankerronnan ja muun luovan itseilmaisun kautta. Lähtökohtana on lasten ja nuorten luontainen kiinnostus taidetta kohtaan. Lapsille ja nuorille suunnattua toimintaa on kuulemma järjestetty kahdessatoista Turun ja Turunmaan suomen- ja ruotsinkielisessä yleis- ja erityisopetuksen koulussa. 

Äidinkielen opettajan pedagogiset opinnot suorittaneena minua kiinnosti erityisesti Pohjoismaisia ääniä ja Sam Body Plays -hankkeiden yhteinen Juttutalkoot-osahanke, jonka tavoitteena on innostaa aikuisia ja lapsia jakamaan tarinoita. Oppilaita on kannustettu kuuntelemaan, keräämään, kertomaan ja kirjoittamaan omia sekä lähipiirin tarinoita. Tarinankerrontakoulutusta on järjestetty myös opettajille. On hyvä, että tarinakultturia tehdään tutuksi vielä leikki-iän jälkeenkin, alakoululaisista yläkoululaisiin ja aikuisiin saakka.

Vapaaehtoisena messutyöntekijänä ehdin hankkeisiin tutustumisen lisäksi käydä kuuntelemassa skotlantilaisen Claire Hewittin kertomaa kansantarinaa, joka pohjasi ikivanhaan suulliseen skotlantilaiseen perinteeseen. Hämärä teltta loi tunnelmallisen ympäristön kerronnalle. Tarinankerronnan ammattilainen osasi ilmaista itseään vivahteikkaasti ja elävästi sekä elein että äänenpainoin. Hän säesti esitystään myös laululla ja harpun soitolla. Kuulijan oli helppoa eläytyä tarinaan mukaan ja nähdä se kuvina mielessään. Hewittin lisäksi Kirjamessuilla esiintyi monia muita tarinankertojia muun muassa Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta ja Grönlannista. 

Vapaaehtoiset 28.09.2011 - 17:56

Olen kokenut vieroitusoireita kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumista muuttaessani elokuun lopussa työn perässä Helsinkiin. Olen harmitellut sitä, etten ole päässyt osallistumaan kaikkiin mielenkiintoisiin kulttuuritapahtumiin, joita syksyn aikana on järjestetty. Olen lukenut esitteitä, mainoksia ja Turku2011-sivuja haikein mielin. Sähköpostiin on tullut kutsuja erilaisiin vapaaehtoistehtäviin, jotka olen hammasta purren joutunut jättämään väliin.

Vaikka arki kuluu marraskuun loppuun asti Helsingissä, voin onneksi viikonloppuisin käydä Turussa. Niinpä päätin ilmoittautua kolmiosaiseen Camera Sacra & Mala -tapahtumasarjaan, joka järjestetään nyt syksyllä osana Pimeyden 876 -kulttuuripääkaupunkihanketta. Tapahtumasarja koostuu valokuvaustyöpajasta, Studia Generalia -luennoista ja kaupunkikävelyistä. Eri tapahtumien yhdistävien teemana pyhyys ja pahuus, joita pyritään pohtimaan ja määrittelemään uudenlaisista näkökulmista. Pyhyys ja pahuus ovat häilyviä ja ajan myötä muuttuvia käsitteitä. Ne muuttuvat ja vaihtelevat sekä yksilötasolla että kulttuurisesti.

Aiheessa riittää pohtimista ja keskustelemista, mikä tuli esille valokuvaustyöpajan aloitusviikonloppuna. Työpajaviikonloppu pyörähti käyntiin taiteen maisteri ja uskontotieteen tutkija Nina Kokkisen luennolla "Pyhä ja paha ja niiden ikonografia". Luennolla syvennyttiin pyhän ja pahan käsitteisiin, niiden määrittelyyn sekä siihen, miten pyhyyttä ja pahuutta on ollut tapana kuvata taiteessa.

Lauantai vierähti kamera kädessä kaupungilla, kun yritin etsiä erilaisia kuvauskohteita, jotka ilmentäisivät jollakin tavoin pyhyyttä tai pahuutta. Tarkoitus oli etsiä aiheita perinteisesti uskonnollisiksi miellettyjen alueiden ulkopuolelta, helposti huomaamatta jäävistä arkipäiväisistä tilanteista. Jokainen sai itse määritellä pyhän ja pahan tilansa.

Kardinaalihyveistä valitsin oikeudenmukaisuuden, jota kuvasin lakikirjan kautta. Kolikkokasa symboloi ahneutta, Raision alikulkutunnelista löydetty kirosanoilla höystetty graffitti vihaa sekä metsän kallio ja puiden välistä siivilöityvät auringon säteet pyhyyttä ja Jumaluutta. Aitojen ihmismallien puuttuessa Samppalinnan mäellä sijaitseva G. A. Petreliuksen muistomerkki sai ilmentää pyhää äiti ja lapsi -suhdetta sekä Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalla sijaitseva sankarihautojen muistomerkki isänmaata.

Sunnuntaipäivän vietimme kuvia analysoiden ja niistä keskustellen. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka eri tavoin kurssin osallistujat olivat teemoja kuvanneet. Kuvien tarkastelu yhdessä avasi uusia näkökulmia aiheeseen. Valokuvaustyöpajan blogissa myös muilla on mahdollisuus tulla uudelleenmääritelemään pyhää ja pahaa keskustelun ja kuvien kautta.

Vapaaehtoiset 25.08.2011 - 23:30

 

Future Circus -festivaali on tuonut sirkuksen Turkuun. Tutustuessani festivaalin ohjelmatarjontaan mielenkiintoisimmalta kuulosti Barker-teatterissa esitettävä Uni on in, johon hankin saman tien liput.  Loppuunmyytyä Cirque Draculaa en päässyt näkemään, joten tällä kertaa päätin olla ajoissa liikkeellä.

 

Nykysirkusta, olkaa hyvä

Esitys oli sirkusalan ammattilaisista koostuvan SirkusUnioni-ryhmän käsialaa. Kyseessä oli nykysirkusesitys, jonka tyyli poikkesi perinteisestä sirkuksesta. Lavalla ei nähty hassuja pellejä tai tanssivia norsuja, vaan esityksen puitteet olivat yksinkertaisen pelkistetyt. Farkkuihin ja valkoisiin toppeihin pukeutuneet esiintyjät keskittivät katsojien huomion vartalon liikkeeseen. 

Puheen osuus oli esityksessä jätetty minimiin. Sen sijaan esityksessä kuultiin kaunista laulua, joka loi tunnelmaa esiintyjien liikennihdälle. Pääpaino oli kuitenkin vartalojen liikkeessä, jota tehostettiin valoilla. Välähdyksenomaiset näyt tulivat katsojien silmen eteen, kunnes ne taas häipyivät yhtäkkiä. Äänet syntyivät lähinnä erilaisista tömähdyksistä, esiintyjien huohotuksesta tai kellon tikityksestä.

Katsojille esiintyjien liikkeet näyttivät vaivattoman kevyiltä ja sulavilta. Esiintyjien hikoilevat vartalot ja huohottava hengitys kuitenkin paljastivat, että esitys oli heille myös urheilusuoritus. Lukuisat nostot, vaijerin varassa kieppumiset tai käsillä seisonnat vaativat sekä voimaa että notkeutta.

 

Alitajunnasta kumpuavia unikuvia

Nimensä mukaisesti Uni on in oli matka unen ja alitajunnan maailmaan. Uni on omalakinen maailmansa, jossa todellisuuden lainalaisuudet eivät päde. Esityksen alussa mies kierii maassa ja sotkeentuu renkaisiin yhä pahemmin, kunnes on aivan solmussa. Nurkassa tyttö lukee valokuva-albumia. Perällä joku makaa upottavan patjan päällä, kunnes kaikki keskeytyy tämän korvia särkevään huutoon.

Unimaailma ei ole vaaleanpunaista hattaraa, vaan siihen kuuluu taistelua, kipua ja epämukavuutta. Aluksi mies nostelee naista kevyesti käsivarsilleen, ja nainen kieppuu notkeasti ja sulavasti miehen ympärillä. Kahden ihmisen yhteinen sävel muuttuu kuitenkin intohimon kautta aggressioksi, jossa nainen leijuu ja heiluu vaijerin varassa miehen töniessä ja läimiessä tätä.

Nukkuessa asentoa vaihdetaan ja vaihdetaan. Muhkealla patjalla ei voi vain maata, vaan siinä pitää vääntelehtiä ja kääntelehtiä loputtomasti. Patjan kanssa käydään oma tanssinsa ja taistelunsa, kun se välillä pääsee niskan päälle ja välillä taas esiintyjä hyppää patjan päälle kuperkeikan kera.

Jossakin vaiheessa nainen ja mies kulkevat silmät sidottuina ja sokeina eteensä näkemättä. Esitys huipentuu siihen, että heidän ihoaan sivellään palavalla tulella. Molemmat yrittävät väistellä ja karistaa tulta pois liekkien lähestyessä yhä uudelleen ja uudelleen. Lopuksi tuli sammuu, kun mies pistää palavat soihdut suuhunsa. Näyttämölle laskeutuu pimeys.

Esityksen lomassa yleisölle jaettiin tarralaput, joihin oli kirjoitettu muutama sana, kuten "kaunis tarina". Lappujen merkitys selvisi vasta lopuksi, kun esiintyjät toivottivat hyvät huomenet toisilleen kahvinkeittimen poristessa. Uni on päättynyt, ja katsojat kutsutaan aamukahville. Yleisö saa käydä liimaamassa oman tarralappunsa pahvimukeihin, jotka on aseteltu hiljaa pimeydessä näyttämölle.