Urban Nature -seminaari 04.08.2011 - 13:33

Landscape should be Fun!

G R O S S. M A X. edustaa Eurooppalaisen maisema-arkkitehtuurin uutta, radikaalia sukupolvea. Suunnitelutoimiston johtaja, eräänlaisen kulttimaineen saavuttanut Eelco Hooftman valmistui MA maisema-arkkikehdiksi Hollannissa. Hän muutti Englantiin jossa perusti G R O S S. M A X. toimiston yhdessä Bridget Bainesin kanssa v.1996. Edinburgissa sijaitsevaan toimistoon on valikoitunut ryhmä luovia, eri kansallisuuksia edustavia suunnittelijoita.

"Haluamme yhdistää brittiläisen huumorintajun, saksalaisen täsmällisyyden ja hollantilaisen kokeellisuuden … ja kuten koktailit yleensäkin, ne näyttävät kauniilta,  maistuvat hyvältä mutta niistä saa myös hirveän kankkusen!"

Eelco Hooftman on kiinnostunut kuvataiteen, filosofian ja teoreettisen ajattelun yhdistämisestä maisema-arkkitehtuuriin. G R O S S. M A X. tekee yhteistyötä kuvataiteilijoiden, kaupunkisuunnittelijoiden ja nykyarkkitehtien kuten Zaha Hadidin kanssa. G R O S S. M A X. pyrkii suunnitelmissaan innovatiivisuuteen, yksilöllisyyteen ja kehittämään omaa tunnistettavaa tyyliään. He kuvittavat sekä filosofiaansa että suunnitelmiaan fantastisilla kollaaseilla.  

Landscape Architecture interacts in a complex continuum between man and nature, town and country, land and architecture. We not longer reconcile the duality of opposite forces but orchestrate and choreograph a multitude of dynamic and hybrid interaction.

G R O S S. M A X. uskaltaa provosoida ja kyseenalaistaa konventioitamme,  käsityksiämme maisemasta, ajasta ja muistista sekä todellisuudesta, todellisuuden esittämisestä. Heille urbaani maisema ei ole staattinen ja muuttumaton paikka vaan dynaamisten voimien ja luovuuden temmellyskenttä.

Prisoners at Guantanamo Bay used their bare hands and most basic tools to create a secret garden where they grown plants from seeds recovered from their meals.

Siinä alkoi jo brittiläinenkin huumorintaju ehkä olla koetuksella kun G RO S S. M A X. teki ehdotuksen ydinvoimalakäyttöisestä jäävuoresta Skotlannin rannikolle. Oman  ydinvoimalan avulla keinotekoinen jäätikkö pysyisi jäässä ympäri vuoden ja lämmittäisi samalla vieressä olevan laguunin sinisen veden kuumaksi!

By the end of the 20th century mankind’s relationship to Mother Nature displayed all the pathological symptoms of a collective Oedipus complex ...

Aina ei voi tietää milloin G RO S S. M A X. pilailee ja milloin on vakavissaan – siksi kannattaakin tulla itse paikanpäälle  kuuntelemaan Eelco Hooftmannin luentoa: Public Realm of the Senses Urban Nature –seminaariin jossa hän kertoo ideologiastaan to 8.9.2011 klo 16.45 – 17.30.

The twentieth century produced landscapes of little or no interest. 

 

Englanninkieliset paksunnokset Eelco Hooftmanin haastatteluista ja luennosta

04.07.2011 - 14:59

Jackie Brookner on amerikkalainen ympäristö- ja ekotaiteilija joka esiintyy Turussa Urban Nature –seminaarissa 8. – 9. syyskuuta. Brookner on tullut tunnetuksi ns.bioveistoksistaan joita hän valmistaa elävistä organismeista ja luonnonmateriaaleista.

Jackie Brookner on suunnitellut Veden taika - The Magic of Water teoksen Salon Halikonlahden lintulahdelle. Teos on kelluva biopuhdistamo ja lintusaari, ympäristötaide ja biologinen vedenpuhdistusmenetelmä yhdistyvät. Teos sisältää kaksi lammessa olevaa, veden laatua parantavaa kasviriuttaa sekä lintujen pesimäsaaren, jota myös reunustaa istutettu kasvualusta. Saarten toivotaan vähentävän levän määrää, kirkastavan vettä, alentavan veden fosfori- ja typpipitoisuutta, vähentävän kiintoaineen määrää sekä lisäävän eliöstön monimuotoisuutta.

Varsinaisen puhdistustyön tekevät kasvien juurten pinnoille levittäytyvä mikrobioeliöstö, joka hajottaa ainesta, samalla poistaen kasviravinteena toimivaa typpeä. Halikonlahden altaiden läpi on aikoinaan laskettu kaikki Salon kaupungin jätevedet. Nykyisin se on osa Viurilanlahden Natura-aluetta ja linturikas virkistysalue.

 

Kuva: Jackie Brookner with her biosculpture at "Drop" at Exit Art, Apr. 8, 2006

 

Nykytaiteen muodot ja käytännöt ovat tänä päivänä niin monimuotoisia, että taiteen osuutta lopputuloksesta voi olla vaikea erottaa – ja onko siihen enää tarvettakaan?  Taiteilijuus laajenee yksittäisen taideteoksen tuottamisen sijaan yhteisölliseksi prosessiksi, jossa voi olla mukana lukematon määrä osallistujia. Veden Taika -teoksen toteutukseen on osallistunut monipuolinen joukko eri alojen ammattilaisia, biologeja, puutarhureita, limnologeja, taiteilijoita, insinöörejä, opettajia oppilaineen sekä virkamiehiä.

Yksi keskeisistä, Halikonlahdella mukana olleista asiantuntijoista on skotlantilainen ympäristöinsinööri Galen Fulford. Hän on Findhornissa toimivan The Ecovillage Instituutin perustajia ja kouluttaja ja hän on suunnitellut ja kehittänyt erilaisia, biologisia vedenpuhdistusmenetelmiä ja toteuttanut palkittuja, kestävänkehityksen hankkeita eri puolilla maailmaa, mm. Intiassa, Boliviassa, Venäjällä ja USA:ssa.

Galen Fulford on board the Active Island Reactor in Philippines.

Yhteisölliset hankkeet haastavat uudenlaisiin, totutusta poikkeaviin yhteistyökuvioihin ja avaavat siten mahdollisuuksia uudenlaisten voimavarojen löytämiseen. Veden Taika – teoksessa taideteoksen ”tilaajana” ja yhtenä yhteistyötahona on toiminut Salon kaupungin kunnallistekniikka – taiteen tai kulttuuritoimen sijasta. Prosenttitaiteen periaatetta voi toteuttaa näinkin!


Ihmisen toiminnan tuloksena eri tavoin pilaantuneita vesistöjä ja maa-alueita on runsaasti. Erilaiset, kasvien avulla tapahtuvat, pilaantuneiden alueiden kunnostus- ja puhdistusmenetelmät ovat tänä päivänä kehittyneet voimakkaasti ja ne antavat uusia mahdollisuuksia ympäristön puhdistamiseen niin taiteilijoille kuin insinööreillekin. Myös kaupallisia sovellutuksia on olemassa ja kelluvia kasvisaaria on mahdollista hankkia valmiina vaikkapa kesämökin rantaan.

Pilaantuneiden maiden, veden ja ilman puhdistamista tai haitta-aineen inaktivointia vihreiden kasvien avulla kutsutaan fytoremediaatioksi tai bioremediaatioksi. ”Phyto” (kasvi) ja latinan sana ”remedium” (parantaa, palauttaa tasapaino).

Kasveja, jotka keräävät haitta-aineita tehokkaasti maaperästä itseensä kutsutaan hyperakkumulaattoreiksi. Tällaisia kasveja esiintyy mm.  Brassicaceae (esim. rapsi),
Euphorbiaceae (esim. tyräkkikasvit), Lamiaceae ja Scrophulariaceae kasviperheissä.
 
Haitta-aineet kulkeutuvat maaperästä kasviin sen juuren kautta ( = fytoekstraktio). Yleensä haitta-aineista päästään eroon korjaamalla ja hävittämällä kasvi. Kasvit voidaan hävittää joko kompostoimalla, mikäli haitta-ainepitoisuudet ovat pieniä, tai mahdollisesti polttamalla. Kasvien polttamisesta syntyvä energia voidaan edelleen ottaa talteen. Fytoekstraktiota voidaan käyttää metallien, metalloidien, radionuklidien ja epämetallien poistamiseen maaperästä.

Haitta-aine voidaan myös pyrkiä lukitsemaan kasvin juuriin ja juurien alueelle, näin voidaan estää haitta-aineen leviäminen tuulen tai veden mukana. Tämä ns. fytostabilointi tapahtuu juurikerroksen mikrobiologian ja kemian sekä maaperässä ja haitta-aineessa tapahtuvin kemiallisten muutosten kautta. Kasvillisuuden avulla maaperän kemialliset, biologiset ja fysiologiset ominaisuudet muuttuvat niin, että haitta-aineet pidättyvät maaperään. Fytostabiloinnilla voidaan sitoa mm. seuraavia haitta-aineita: Arsenikki, Kadmium, Kromi, Kupari, Elohopea, Lyijy ja Sinkki.

Urban Nature -seminaari 01.05.2011 - 08:46

Monet kaupungit kamppailevat tänä päivänä ristiriitaisissa paineissa, väkiluku kasvaa, liikenne ja autojen määrä lisääntyy, vanhat lähiöt rapistuvat, teollisuusalueet tyhjenevät - samaan aikaan talous pakottaa menojen leikkauksiin ja ilmastomuutos ekologisiin tavoitteisiin.

Entisten rakenteiden rapautuessa olisi osattava päättää millä toimenpiteillä mennään eteenpäin ja rakennetaan kaikin tavoin toimivaa ja kestävää, tulevaisuuden kaupunkia. Tulevaisuus suunnitellaan  nyt!

Miten tämä tehdään?

Miten siinä onnistutaan?

Tätä kysyy myös Åbo Underrättelse –lehden toimittaja Carina Holm artikkelissaan Något gammalt, något nytt. Holm mainitsee Lontoon (Canary Warf), Tukholman (Hammarby Sjöstad)  ja Malmön esimerkkeinä kaupungeista jotka ovat onnistuneet muuttamaan kuolleet kaupunginosansa uudenlaisen, ekologisen urbaanin kulttuurin näyttämöiksi.

Että se on mahdollista ja taloudellisesti kannattavaa! Mutta miten?

Carina Holm kirjoittaa: 

” Men hur dessa städer har lyckats med omvandlingen från dött till levande är något som också Åbo och andra städer som befinner sig inför en strukturomavandling borde ta sig en allvar funderande på.

Hur gjorde man för att lyckas?

Vem stod för visionen, hur fick man beslutsfattarna med sig?

Vem vågade tänka så stort, hur gjorde man det ren praktiskt?“

On hienoa voida sanoa, että minä tiedän kuka! Hän on maisema-arkkitehti Patrick Quist ja hän tulee Turkuun puhumaan Urban Nature –seminaariin syyskuussa 2011! 

Tätä tilaisuutta ei ole kenenkään varaa missata!

Patrick Quist ja hänen yrityksensä Quist AB on osallistunut mm. Malmön kaupungin kehittämiseen 80 –luvun laman jälkeen kun vanhan teollisuuden kadotessa sieltä alkoivat myös kadota asukkaat.

Kaupungissa valittiin rohkea strategia, leikkausten sijaan ryhdyttiin investoimaan uuteen arkkitehtuuriin, (kuuluisimpana esimerkkinä entiselle satama-alueelle rakennettu Turning Torso -pilvenpiirtäjä), uusiin puistoihin ja viheralueisiin (upea Ankarparken!) ja monipuoliseen, urbaanin kulttuuriin. Kaupungin imago muuttui ja asukasvirta kääntyi positiiviseksi!

Kaikkien Turun kaupungin tulevaisuudesta vastaavien ja päättävien henkilöillä ja siitä kiinnostuneilla kaupunkilaisilla on nyt mahdollisuus tulla kuuntelemaan Patrick Quistia!