Kolmannen Tilan Animalis-näyttämöteoksessa eläinten ja ihmisten historia kietoutuu yhteen. Katsojat kuljetetaan vuosisatojen halki pohtien inhimillisyyden ja eläimellisyyden rajoja. Paratiisissa Aatami antaa eläimille nimet. Esihistorian hämärissä ihmiset maalaavat biisonit ja villihevoset syvien luolastojen seiniin. Vedenpaisumuksen uhatessa Nooa kerää eläinlajit arkkiinsa. Sitten syöksytään keskiajalle, kieltäymyksen ja kaiken sallivan karnevaalinaurun aikaan: ehkä juuri nauru erottaa meidät eläimistä – vai nauravatko eläimet? Sitten tavataan linnunnokkainen ruttotohtori.
Olen saanut nähdä musiikillisen näyttämöteos Animaliksen metamorfoosin, upean muodonmuutoksen. Juuri tällä kirjoittamiseni hetkellä nähdään Manilla-teatterin ensi-illassa säkenöivä esitys, joka tullaan muistamaan kauan.